Jääspeedway 17.12.2018

Timo Kankkunen – 20 vuotta jääspeedwaytä tääsillä

Timo Kankkunen sijoittui viime talven PM-kilpailussa Varkaudessa parhaana suomalaisena kuudenneksi. Kuva: Timo Eronen

Timo ”Tiri” Kankkunen, jääspeedwayratojemme vanha kettu, pitkäpiikkien Grand Old Man, saavutti 20 vuotta täyteen kilpailemista jääspeedwayn parissa. Mutta mistä kaikki alkoi?

Palataan ajassa vuoteen 1996. Tiri oli saanut ostettua vanhan jääspeedway ESO:n Pietarista tuttavaltaan ja kokeilemaanhan sitä oli päästävä. Paikaksi valikoitui Karttusen Pekan saunaranta Kuoringalla ja koeajon jälkeen paluuta entiseen ei enää ollut. ESO vaihtui Aki Ala-Riihimäeltä ostettuun kaksinokkaiseen, jolla harjoiteltiin todella ahkerasti ensimmäinen täysi talvi, edellisenä keväällä ESO:lla suoritetun ensivedon jälkeen. Tiimiksi muotoutui alkuun kolmikko Tiri, Pekka Karttunen ja Markku Vepsäläinen. Kilpaileminen aloitettiin heti kättelyssä, Tirin ensimmäiseen SM-finaaliin jäykkäperäinen pyörä kerkesi vaihtumaan Seppo Siiralta ostettuun jousiperäiseen, mutta historiankirjoihin merkittiin aika ja paikka 12.12.1998, Forssa. Ensimmäinen SM-finaali tuotti Kankkuselle sijan kymmenen, mutta vaikutukseltaan se aloitti yhden pitkän ja vielä loppua näkemättömän uran jääspeedwayn parissa.

Timo Kankkunen ja pyörä, josta kaikki alkoi. Kuva: Kanttareiden arkisto

– Tämä on minun elämäni, kaikki kaksipyöräiset, mitkä pärisevät ovat olleet minun juttu yli neljäkymmentä vuotta. Ja samalla on tullut oltua pois pahateosta, Tiri velmuilee haastattelua tehdessä, hieman yli kuusikymppisenä, joulukuussa 2018.

– Alku harrastamiselle oli vaikeaa, oltiin kuin pystymetsässä Pekan kanssa. Kaikki mitä tehtiin piti kokeilla kantapään kautta, neuvoja ei siihen maailman aikaan saanut kirveelläkään, ainoa mitä kuuli oli tyyliin: “Aja kovemmin”. Aina toitotettiin, että pyörän pitää olla matala, mitä matalampi sen parempi. Jousiperän kanssa se ei ole näin, omastani nostettiin satulakorkeutta reilusti ja jalkatappi muokattiin miehelle paremmin sopivaksi ja palikat alkoivat loksahdella. Onhan tuo oma VT jo vanhus näiden uusien Klabojen ja Bootsma-runkoisten joukossa, mutta onhan tuo vielä kyytiä tarjonnut.

Timo Kauhajoen SM-finaalissa vuonna 2018. Kuva: Timo Eronen

– Tiedon saanti oli aiemmin vaikeaa, toista se on nyt, varikolla annetaan neuvoja, yhteishenki lajin eteen on hyvä. Itse olen koettanut neuvoa sen minkä pystyn, ettei kaikilla olisi samaa suota tarvottavana. Ylitornion leirillä nuorisolle annettiin neuvoja, ja mikä parasta, he myös tulivat kysymään niitä vanhemmilta konnilta. Oli hienoa huomata nuorten kuskien kehittyvän, aivan mahdottoman paljon potentiaalia tulossa lajin pariin, Kankkunen iloitsee.

Miehen jatkosuunnitelmista kysyttäessä, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: – Aion ajaa ainakin 70-vuotiaaksi, tavoite on osallistua vielä silloin SM-finaaliin. Sen jälkeen voi vaikka jäädä katsomon puolelle… Mutta katsotaan nyt kestääkö miehen kroppa minkä aikaa, pyörän päälle kun nousee, siinä nuortuu ainakin kakskytä vuotta ja adrenaliinilla loput.

Teksti: Timo Eronen

Uusimmat

Lisää aiheesta

Jääspeedway