Enduro 13.05.2017

Sanna ja Tarja Kärkkäinen: ”Meillä oli yhteinen unelma ja se saavutettiin”

Sanna ja Tarja Kärkkäinen ovat tehneet vuosia töitä Sannan menestyksen eteen. Kuva: Heikki Sarkala

Äitienpäivän kunniaksi nostamme esille äidin ja tyttären, jotka ovat yhdessä onnistuneet kovista lähtökohdista huolimatta saavuttamaan yhteisen unelmansa: Euroopan mestari Sanna Kärkkäinen kisaa nyt MM-tasolla maailman kovimpia kuskeja vastaan.

Sanna Kärkkäinen kuuluu Suomen kovimpiin naismoottoripyöräilijöihin. Hän on ensimmäinen enduron naisten luokan Euroopan mestaruuden saavuttanut suomalainen. Motocrossin, enduron ja cross countryn naisten luokan Suomen mestari kilpailee tällä kaudella enduron MM-sarjassa, jossa sijoittui viime vuonna debyyttikaudellaan neljänneksi. Uran alku ei ollut helppoa, mutta erityisesti hänen äitinsä Tarja Kärkkäisen ansiosta Sanna saa nyt toteuttaa unelmaansa.

Sannan äiti Tarja Kärkkäinen: ”Sannan mukana olen oppinut ja uskaltanut tehdä kaikenlaista erilaista.”

Sanna oli jo pienenä iloinen, energinen, voimakastahtoinen ja ennen kaikkea hänen kilpailuviettinsä oli kova. Hän kasvoi kahden veljensä välissä ja joutui jo pienestä pitäen pitämään puolensa. Isoveljen Honda Monkey kiinnosti häntä ja kun hän oli oppinut ajamaan polkupyörällä kesällä täytettyään 3,5 vuotta, hän pääsi talvella kokeilemaan jo “mankia”. Talvella hän pystyi itse lähtemään liikkeelle nojaamalla lumipenkkaan, jalat eivät näet ylettäneet maahan asti. Kyllä hänellä oli nukkejakin, mutta ne hän kasasi jossain viiden vuoden kieppeillä läjään ja tuumasi, että ne joutavat roskiin. Meillä oli itsellä moottoripyörä ja käytiin Sannan kanssa jo hänen ollessaan kolmivuotias ajelemassa pikkulenkkejä. Sanna istui tankin päällä ja piti tangosta kiinni, eikä taatusti nukkunut.

Hän oli toiminnallinen, tykkäsi liikkua pienestä pitäen ja ehti laskea junnuissa kilpaa pujottelussa parina talvena ennen kuin joutui valitsemaan kahden kilpaurheilun välillä. Hän valitsi moottoriurheilun.

Sanna teki siis uravalinnan aika nuorena. Hän harjoitteli intensiivisesti ja tahtoi koko ajan radalle. Siellä kieputeltiin renkaita ja treenattiin, pikkuveli Mika oli lähes aina mukana ja jos ei ollut muita radalla, niin harjoittelivat keskenään. Jos silloin minulla oli tunne, että tästä tulee jotain. Halusin kannustaa omia lapsiani tekemään jotain mieleistä toimintaa vapaa-ajalla ja aina mottoni on ollutkin, että mieluummin soramontun laidalla, kuin etsiä lapsia pitkin kaupunkia.

Joskus 2008 taidettiin ihan salaa unelmoida, että joskus jos pääsisi MM-kisoihin. No 2011 olikin jo melkein lähellä, mutta solisluun murtuma esti kisaan osallistumisen. Siitä sitten uudella innolla treeniä ja kisaa, kunnes 2012 lähdimme kokeilemaan vauhtia Kroatiaan ja Sloveniaan. Sanna on edelleenkin ainut suomalainen naiskuljettaja, joka on motocrossissa ottanut MM-pisteitä. Samana vuonna parin enduro-kisan jälkeen sitten tuli kutsu Suomen maajoukkueeseen Sixille.

Sanna Kärkkäinen aloitti moottoriurheilu-uransa jo lapsena. Kuva: Kärkkäisten kotialbumi

Samaan aikaan oli jo pohdinta, mitäs nyt, enduro kiinnostaa enemmän. 2013 hän mietti tosi pitkään kumman pyörän ottaa, crossin vai enduron. Valinta taisi olla oikea, koska nyt on plakkarissa euroopanmestaruus ja MM-sarjan ensimmäinen kausi ajettuna eikä huonosti mennyt sekään, sijoituksella neljäs.

Sannan harrastus on vienyt meitä kolmea, Sannaa, Mikaa ja minua. Vuonna 2007 erosin lasten isästä ja silloin oli Sannan ensimmäinen kokonainen kausi motocrossia C/B-luokassa. Vaikka Mika ei enää myöhemmin kisannut, hän kulki melkein jokaisen kisan meidän kanssamme. Hän olisi voinut jäädä isän luo viikonloppuna, mutta ei kun Mersun kyytiin ja kisoihin. Mika onkin ollut Sannan kisauralla todella tärkeä. Tämä asetelma säilyi kasassa, vaikka välissä oli kaikenlaista. Ongelmissa puhalsimme yhteen hiileen ja se oli minulle äitinä tärkeintä. Vaikka Sanna menee nyt omia polkujaan, muuttihan hän 2014 pääkaupunkiseudulle, äidin ja tyttären välinen yhteys on edelleen luja. Autan taustalla kaikessa mahdollisessa. Sannan mukana olen oppinut ja uskaltanut tehdä kaikenlaista erilaista. Nyt kun Sannalla on avopuoliso Ville Lehtonen mekaanikkona, minun ei ole tarvinnut enää “ruuvailla”. Kisoissa käyn, mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa, mutta nyt minullakin on aikaa itselle. Sannan harrastus on antanut minulle huikeita elämyksiä, paljon reissaamista, vahvan siteen lapsiini.

Sanna on kuljettajana sellainen, joka tietää mitä tekee, halu kehittyä lajissa kuin lajissa tekee hänestä mestarin. Hän tietää itse omat vahvuudet ja heikkoudet.

Terveiseni Sannalle: Tee niin kuin tähänkin asti olet tehnyt. Anna unelmien kuljettaa sinua jatkossakin. Uskallusta ja halua sinulla on. Ei tarvitse mennä muiden odotusten mukaan. Tärkeintä on, että itse tiedät elämäsi suunnan. Rakkaudella äitisi.

Tarja Kärkkäinen on aina kannustanut Sannaa tavoittelemaan unelmiaan. Kuva: Kärkkäisten kotialbumi

Sanna Kärkkäinen: ”Äitini ansiosta ajan nyt maailman parhaita kuskeja vastaan”

Isoveljelläni oli aina ollut mopo ja olin jo pienenä päässyt vanhempieni moottoripyörän kyytiin. Opin tosiaan reilun 3,5 vuoden ikäisenä ajamaan mopolla, mutta ensimmäisen kerran pääsin crossiradalle juuri täytettyäni 8 vuotta. Ennen tuota radalle menoa Iisalmessa oli toritapahtuma, jossa oli myös Ylä-Savon Moottorikerhon esittely ja muutama kuski ajoi pienen kierroksen torilla. Innostuin siitä ja sainkin vanhemmat viemään minut junnutreeneihin. Minun täytyi jossain vaiheessa valita pujottelun ja motocrossin väliltä ja moottoriurheilu vain veti enemmän puoleensa. Päätös oli täysin oma ja sitä en ole katunut hetkeäkään! Nyt toukokuun lopussa tulee 15 vuotta harrastuksen alkamisesta.

Idea moottoriurheiluun on varmastikin lähtenyt juuri siitä, että olen niiden ympäröimänä saanut jo pienenä olla. Kiinnostus vauhtiin ja kilpailemiseen on aina ollut.

 

Sanna Kärkkäinen enduron MM-sarjan Suomen osakilpailussa. Kuva: Nita Korhonen

Äiti on ollut aina kannustava valintaani kohtaan. Olen päässyt radalle, saanut harjoitella ja toteuttaa itseäni urheilun kautta. Päätös lajivalinnasta oli tosiaankin oma ja olenkin saanut olla siitä onnellisessa asemassa, ettei vanhempani ole yrittäneet pakottaa minua mihinkään tiettyyn. Kun vanhempani erosivat vuoden 2007 alussa, oli melkein ainut huoleni, että nyt loppuu harrastus. Olin siitä niin varma, kunnes äitini sanoi, ettei sitä tarvitse pelätä. Hommat vain tulisivat toimimaan hieman eri tavalla kuin ennen, mutta varmaa oli, että harrastaminen jatkuisi. En voisi olla enempää kiitollinen äidilleni siitä. Tuona vuonna olimme melkein joka viikonloppu kisoissa. Olen melkein satavarma, että jos vanhempani eivät olisi eronneet, niin tuskin ajaisin nyt maailmalla maailman parhaita kuskeja vastaan. Isäni ei ollut kovin kiinnostunut ajamisistani, mutta ajan myötä hänkin on ollut kannustavampi ja kiinnostunut.

Äitini on siis tehnyt tavallaan valtavan uhrauksen omasta elämästään vain sen takia, että olen saanut ajaa. Hän opetteli kaiken, siis todellakin kaiken pyörän laittamiseen liittyen. Hän vietti kaiken aikansa meidän lasten kanssa, että saimme harrastaa. Pikkuveljeni on myös ajanut samaan aikaan kuin minä, muttei kuitenkaan niin paljoa kilpaillut.

Niin, äipällä on ollut todella iso vaikutus uraani. Ilman äitiä ei harrastukseni olisi jatkunut ja meillä onkin ollut aivan mielettömiä kokemuksia äidin ja pikkuveljen kanssa harjoituksissa ja kisoissa! Family first, aina. Äitini on myös kannustanut siihen, että jos jotain todella haluaa, niin se on mahdollista saavuttaa. Se vain vaatii tunteja ja uhrauksia, mutta jossain kohtaa ne tulee palkitsemaan.

Sanna ja Tarja Kärkkäinen jakavat intohimon moottoripyöriin. Kuva: Heikki Sarkala

Moottoriurheilu kiinnostaa minua vauhdin ja sen haasteellisuuden takia. Etenkin endurossa saan koko aika haastaa itseäni. Saan moottoriurheilusta aivan mielettömän fiiliksen. Vaikka joku ajokerta menisikin huonosti, niin siltikin saan illalla mennä hyvillä mielin nukkumaan. Mistä muualta voisin samanlaista fiilistä saada? Ja se tunne, kun harjoittelet jotain itselle vaikeaa ja vihdoin onnistut siinä! Tai kun saat ajamiseen flow-tilan ja kaikki sujuu kuin ajatus. Olen harrastukseni kautta saanut aivan mielettömiä kokemuksia, paljon kavereita ja olen sen kautta myös oppinut paljon itsestäni. En vaihtaisi hetkeäkään pois.

Terveiseni äidilleni: Oot vahvin nainen, jonka tiedän. Meet vaikka läpi harmaan kiven, mutta senhän sä tiesit itsekin. En vois enempää kiitollinen olla kaikelle sille, mitä olet harrastukseni hyväksi tehnyt. Oot mulle esikuva. Saat nyt nauttia elämästä ja vapaa-ajasta, joka ei ole täynnä pelkkää mopon rassaamista. Meillä oli yhteinen unelma, päästä maailmalle ja se saavutettiin. Jatkan sitä nyt itse yhdessä Villen kanssa, mutta tiedän, että oot koko aika takaritikalla mukana. Liian harvoin tulee sanottua, mutta oot rakas!

Teksti: Moottoriurheilu.tv

Kärkkäinen enduron MM-sarjan neljäs debyyttikaudellaan

Uusimmat

Lisää aiheesta

Enduro