Rallicross 30.12.2018

Jere Kalliokoski kurkistaa olan yli menneeseen ja toivottaa menestystä vuodelle 2019

Jere Kalliokoski. Kuva: G-FORS/McKlein

Vuosi 2019 on vaihtumassa, ja uudet kilpailut odottavat Jere Kallioskoskea. Palataan vielä hetkeksi menneeseen ja paketoidaan kausi 2018 nuorukaisen osalta.

Alahärmäläinen Jere Kalliokoski oli uuden tilanteen edessä, kun rallicrosskausi 2018 oli alkamaisillaan. Hän oli tehnyt talvella sopimuksen uuden G-Fors-tiimin kanssa, ranskalaistallissa odotti juuri valmistumaisillaan oleva musta paholainen, Renault Clio R.S. RX. Sopimukseen sisältyi rallicrossin EM-sarja, joka käsitti viisi kilpailua.

Talvella Kalliokoski lensi Ranskaan testaamaan autoa, ja oli testien jälkeen pelkkää hymyä. Ensimmäinen kilpailu veti kuitenkin suupielet alaspäin, Pohjalainen sisukaan ei auttanut.

– Mieli oli korkealla, kun reissuun lähdettiin, mutta startit pilasivat viikonlopun. Niitä mennään tiimin kanssa treenaamaan ennen Belgian kisaa, AL-Härmää edustava Kalliokoski tuhahti Barcelonan kilpailun jälkeen.

Seuraava osakilpailu ajettiin Belgiassa, nyt lähdöt onnistuivat paremmin. Ja koska ratavauhti oli kohdallaan jo Barcelonassa, oli tuloksena semifinaalipaikka. Sen lähdön alahärmäläinen muistaa pitkään.

– Toisen kierroksen jälkeen alkoivat jarrut hävitä, sitten oikutteli vaihdelaatikko. Maaliin tulin viidentenä, ja se oli aika hurja hetki, ei ollut jarruja ja vedin ihan sukkana kilpakumppaneiden sekaan. Onneksi käsijarru toimi ja sain auton pyöräytettyä ja vältin erittäin ison kolarin. Harmitti ihan älyttömästi, kun finaalipaikka meni ohi suun, mutta nyt tiedän mihin pystyn.

Jere Kalliokosken kausi 2018 oli varsin tapahtumarikas. Kuva: G-FORS/McKlein

Kahden osakilpailun perusteella tiedettiin, että auto ja kuski ovat nopeita, vain Renaultin luotettavuudessa oli toivomisen varaa. Seuraavaksi vuorossa oli yksi kauden odotetuimmista tapahtumista, Höljesin rallicrossfestivaaleilla jokainen haluaa onnistua. Sanomattakin oli selvää, että odotukset olivat korkealla, ja ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen Kalliokoski oli semifinaalipaikalla, mutta sunnuntai oli musta. Vaikeudet alkoivat kolmannessa erässä.

– Latasin itseni hyvään vireeseen, ja sain hyvän startin. Johdin lähtöä, kunnes yhtäkkiä näin liekkien leimahtavan konepellin raosta ja sitten alkoi savuta. Ohjaustehostimesta lensi öljyä kuuman turbon päälle, ja se aiheutti pikku tulipalon. Paikalle rientänyt palomies oli toimelias ja sai tyhjättyä osan sammuttimesta konehuoneeseen. Tämä episodi johti siihen, että tiimillä oli kiire saada auto ajettavaan kuntoon viimeistä erää varten. Kauhealla tohinalla sitten starttiin, jossa sain taas ihmetellä autourheilun nurjia puolia. Ratin keskiön ruuvit irtosivat ja ratti alkoi heilua. Ei siinä enää kilpaa ajettu, Kalliokoski kertoi pettyneenä.

Kaksi etappia oli jäljellä, seuraavaksi karavaani pysähtyi G-Fors-tiimin maaperälle, edessä oli kotikilpailu Ranskan Loheacin radalla. Kalliokoski kesti tallin luomat paineet ja täräytti finaaliin.

– Ensimmäisessä mutkassa oli aika ahdasta, siinä tuli annettua ja saatua osumia, putosin kolinoissa neljänneksi. Sitten edellä olevan kaverin autoon tuli jotain häikkää, vauhti hiipui ja jouduin väistämään sitä, samassa hötäkässä takaa tuli Thomas Bryntesson. joka meni ohi. Sen verran tässä vaiheessa oli tullut eroa kärkeen, etten sinne enää ehtinyt, joten viides sija oli tuliaisena.

Viimeinen kilpailu ajettiin Latviassa. Alku oli kirjaimellisesti tuskaista.

– Radan hyppyriin vedetään noin 140km/h, mutta sen lennon jälkeen auton iskarit lyövät pohjaan. Kun “ländääminen” ei onnistu, joudun ottamaan vähän vauhtia pois, ja häviän heti kierrosajassa. Nyt tulin pari kertaa alas niin, että silmissä näkyi tähtiä, ja jouduttiin vaihtamaan öljypohja ensimmäisen erän jälkeen.

21-vuotias Kalliokoski oli kiinni finaalipaikassa, se jäi yhden sijan päähän.

– Lähdin semin toisesta rivistä ja olin kolmantena, mutta Cyril Raymond oli vain nopeampi, en saanut pidettyä häntä takana ja putosin neljänneksi. Kyllä se harmitti heti lähdön jälkeen tosi kovaa, kun kausi päättyi tuohon. Kisa oli meille kuitenkin nousujohteinen, vähän kuin koko kausi pienoiskoossa; alussa vaikeuksia ja loppua kohden parani.

– Haluan välittää suuret kiitokset kaikille, jotka olitte mukana tekemässä nyt päättynyttä kautta. Tiimille, tukijoille ja kannustajille, ilman teitä tämä ei olisi mahdollista, Kalliokoski päättää.

Teksti: Toni Lönnroos / Jere Kalliokosken Tiedotus

Uusimmat

Lisää aiheesta