Timo Salonen

8.10.1951

Rallin maailmanmestari


Timo Salonen voitti rallin maailmanmestaruuden vuonna 1985 ja saavutti seuraavana vuonna MM-pronssia. Hän voitti urallaan yhteensä 11 rallin MM-osakilpailua sekä aavikkoralleja MM-ralliuransa jälkeen.

Saavutukset


Rallin maailmanmestari 1985
Rallin MM-pronssimitalisti 1986

 

Timo Salonen


Timo Salonen syntyi 8. lokakuuta vuonna 1951 Helsingissä autokauppiasperheen ainoaksi lapseksi. Hän eli lapsuutensa autojen ympäröimänä, joten ei ihme, että kiinnostus moottoriurheilua kohtaan heräsi jo aivan alkumetreillä. Jo nuorena poikana Timo harjoitteli autolla ajoa järven jäällä. Timo pääsi ajamaan myös silloin tällöin Salosten mökiltä kotiin isän ollessa apukuskin paikalla. Kerran kolmostiellä poliisit pysäyttivät auton ihmeteltyään, kun he eivät nähneet ratin takaa kuljettajaa. Kun paljastui, että ohjaimissa oli vasta 7-vuotias poika, sai Timon isä sakot. Timoa tapaus ei juuri hetkauttanut, omasta mielestään hän oli rallisankari jo heti synnyttyään.

1960-luvulla Timo pääsi seuraamaan rallikilpailuja paikan päälle. Kerran hän katsoi, kun Simo Lampinen vaihtoi Saabiinsa rengasta Riihimäki-rallin tien poskessa. Timo sääli kovassa pakkasessa ilman hanskoja työskennelleen Lampisen otteita ja antoi hänelle omat hanskansa. Tämä oli ensikosketus todelliseen rallisankariin. Simo ei koskaan palauttanut hanskoja, mutta 50 vuotta myöhemmin hän antoi Timolle golfhanskat vastalahjana.

Ensimmäisen kilpailunsa Timo ajoi Hyvinkään Sveitsi-rallissa vuoden 1970 tammikuussa saatuaan edellisenä syksynä ajokortin. Hän osti velaksi vakio Datsun 1600SSS -auton ja kaikkien yllätykseksi kiisi samoin tein junioreiden yleiskilpailun kärkeen. (Timo ei muista tarkalleen sijoittuiko toiseksi vai voittiko.)

Vanhemmilleen Timo ei uskaltanut kertoa mitään rallikisoistaan, vaan osallistui niihin salaa. Menestyksellä oli kuitenkin varjopuolensa, sillä hienosti sujuneesta debyyttirallista tehtiin sanomalehteen juttu, jonka vanhemmat luonnollisesti näkivät. Timo joutui paljastamaan, että oli käynyt kokeilemassa yhden rallin.

Kun Timo voitti seuraavan rallin kolmella minuutilla, ei hän voinut uskoa, että oli niin ylivoimainen. ”Näinkö helppoa tämä tosiaan on”, nuorukainen pohdiskeli tuoreesta ralliurastaan. Realiteetit tulivat kuitenkin vastaan kovalla kädellä, kun Timo kaatoi Datsuninsa uransa kolmannessa rallissa Mäntässä.

Vuotta 1974 pidetään Timon läpimurtovuotena rallikansan tietoisuuteen. Täysin puskista tullut nuorukainen voitti yllättäen Joensuussa ajetun Itärallin koko 1-ryhmän 1300-kuutioisella Mazdallaan. Auto oli lähes vakio, johon oli vain lisätty kilpa-auton turvakaaret, pohjapanssari, lisävalot ja iskunvaimentimet. Timo jätti taakseen huomattavasti parempitasoisella kalustolla ajaneita kovia nimiä. Sen minkä nuorukainen jäi auton tehojen osalta jälkeen kanssakilpailijoistaan, hän otti takaisin erittäin tarkoilla ajolinjoilla. Kokemus vakioautolla kisaamisesta uran alkuvaiheessa auttoi lopulta Timo myöhemmin hänen urallaan.

Saman vuoden MM-rallidebyytissään Timo osoitti, ettei Itärallin tulos ollut sattumaa. Hän otti osaa Suomen MM-osakilpailuun jälleen Mazdalla ja sijoittui 1-ryhmässä neljänneksi ja voitti luokkansa. Taakse jäi muun muassa Pauli Toivonen. ”Mä voitin Toivosen, se on kova juttu”, Timo mietti.

Timo Salonen saavutti rallin maailmanmestaruuden vuonna 1985 Peugeotilla. Kuva: Marko Mäkinen

23-vuotias Timo ei nimiä kumarrellut, vaan jatkoi vakuuttavaa menoaan kauden lopuissa SM-ralleissa. Hän sijoittui lopulta 1-ryhmän SM-pisteissä seitsemänneksi.

Seuraavalla kaudella 1975 Timo teki tuttavuutta rallimaastoihin varsinaisten reittien ulkopuolella. Hän kisasi nyt Markku Alénin entisellä Volvolla. Rajojen hakeminen koitui kohtaloksi, kun Timo romutti Volvon niin täydellisesti, ettei siitä saatu enää kisapeliä rakennettua. Nuorukainen ajatteli hänen ralliuransa päättyneen ennen kuin se kunnolla ehti edes alkaa.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun Datsunin maahantuoja Autokeskus Oy otti lahjakkaaseen kuljettajaan yhteyttä. Timolle tarjottiin 2-ryhmän Datsunia Suurajoihin. Timo ei tuhlannut aikaa pohtimiseen, vaan suostui välittömästi. Eihän sitä joka päivä saanut tällaista tarjousta.

24-vuotias Timo sijoittui vuoden 1975 Jyväskylän Suurajoissa Datsunillaan yleiskilpailun kuudenneksi. Ovi rallimaailmaan oli avattu. Timon fiilikset olivat luonnollisesti mahtavat.

Timo jatkoi kisaamista Datsunilla myös kaudella 1976, kunnes seuraavaksi kaudeksi sai alleen Fiat 131 Abarth -auton, jolla osallistui SM-rallien lisäksi kolmeen MM-ralliin. Ensimmäisenä vuorossa oli kotikilpailu, joka siivitti hänet ensimmäiseen podiumsijoitukseen. Timo ajoi kotiyleisön edessä Suurajojen toiseksi. Seuraava osakilpailu järjestettiin Kanadassa, jonne Timo suuntasi yhdessä kartanlukijansa Jaakko Markkulan kanssa. Syyskuun 18. päivänä vuonna 1977 Timo saavutti yhden päämääränsä, kun hän voitti ensimmäisen MM-rallinsa Quebecissa. Suorituksen arvoa korosti se, että ralli oli vasta miehen uran viides MM-osakilpailu ja ensimmäinen Suomen ulkopuolinen koitos. Timo oli erittäin onnellinen menestyksestään.

Kanadan tiet olivat varsin samanlaiset kuin Suomen, mutta voiton tärkein tekijä oli se, että Timo oli nopeasti omaksunut auton omakseen. Hän oli Suomen osakilpailussa saanut hyvän tuntuman Fiatiin, oppi miten auto käyttäytyy ja päästellyt menemään hyvillä mielin voittoon Kanadassa.

Kauden päättäneessä RAC-rallissa miehen kohtalona oli keskeytys, mutta kaksi podiumsijaa kolmesta antoivat luottoa tulevaan.

Seuraavana vuonna Timo uusi toisen sijansa Jyväskylässä, mutta Ruotsin ja Kanadan osakilpailuista tuloksena oli keskeytykset. Lisäksi Fiat päätti yllättäen vetäytyä rallin MM-sarjasta kauden pääteeksi. Timo oli uuden vaiheen edessä. Hän joutui pohtimaan alkaisiko keskittyä siviiliuraansa autokauppiaana vai jatkaisiko kilpailemista rallin MM-tasolla. Nissan nimittäin tarjosi hänelle mahdollisuutta kisata kuudessa MM-rallissa. Lopulta päätös ei ollut vaikea, Timo ei ollut vielä valmis lopettamaan ralliuraansa, josta halusi saavuttaa jotain suurta.

Kaudella 1979 Timo lähti kiertämään Nissanilla kansainvälisiä ralleja yhdessä kartanlukijansa Seppo Harjanteen kanssa. Parivaljakko ajoi voittoon Uudessa-Seelannissa, mutta japanilaistiimi ei antanut tarkistaa Datsun 160J:n moottoria kisan jälkeen. Timolle ei koskaan selvinnyt syy tiimin käytökseen, mutta tämän johdosta hänen voittonsa hylättiin. Suomessa Timo ajoi viidenneksi, Kanadassa toiseksi, hän keskeytti Italiassa ja päätti kauden Iso-Britanniassa kolmanteen sijaan. MM-pisteissä mies kuittasi neljännen sijan.

Nissan oli tyytyväinen suomalaisen panokseen ja tarjosi tälle rahallisesti erittäin hyvää sopimusta. Timo myi autoliikkeensä ja jatkoi vuonna 1980 samalla kokoonpanolla. Kauden huippu sijoittui Uuden-Seelannin osakilpailuun, jonka hän vei nimiinsä. Toinen podiumsijoitus oli tullut aiemmin Kreikasta, mutta loppukauden keskeytykset tiputtivat miehen MM-pisteissä seitsemänneksi.

Seuraavalla kaudella Timo petrasi loppupisteissä pykälän ylöspäin ja juhli tällä kertaa voittoa Norsunluurannikolla, joka jäi hänen keskeytysten siivittämän kauden ainoaksi podiumsijoitukseksi. Tapa, jolla Timo saavutti voiton Norsunluurannikolla, jäi historian kirjoihin. Mies jätti toiseksi ajaneen Ruotsin Per Eklundin peräti tunnilla taakseen. Hän oli täysin ylivoimainen.

Kaudeksi 1982 Timo vaihtoi alleen Nissanin ja kisasi Nissan Europen väreissä Violet GT:llä. Kauden aikana hän joutui keskeyttämään neljästi, mutta sijoittui Uudessa-Seelannissa ja Suomessa neljänneksi. Seuraavan kauden paras tulos Nissan 240 RS:n puikoissa oli toinen sija Uudesta-Seelannista.

Kaudella 1984 Timo kärsi kovista selkäkivuista, jotka olivat perua nuoruuden liikenneonnettomuudesta. Hän ei päässyt osallistumaan Portugalin eikä Suomen MM-ralleihin. Mies joutui kesken kauden selkäleikkaukseen, jonka myötä hän alkoi pohtia tulevaisuuttaan jo sairaalapedillä maatessaan. Kaikki mahdollisuudet tuntuivat olevan jo käytetty. Tuolloin hän ei kuitenkaan osannut aavistaa, että vuosi 1985 tulisi muuttamaan kaiken.

Kuukausi selkäleikkauksen jälkeen Timon puhelin soi. Langan toisessa päässä oli Peugeotin tallipäällikkö Jean Todt. Mies halusi suomalaisen tiimiinsä. Timon tuli odottaa lääkäreiltä ajolupaa ennen kuin pystyi laittamaan puumerkkinsä sopimuspaperiin. Kun lupa oli myönnetty, sai hänen uransa jälleen jatkoaikaa.

Kuten kaikkina muinakin kertoina, Timo hyppäsi uuden auton puikkoihin ensikertaa vasta sopimuksen allekirjoituksen jälkeen ilman yhtään testikilometriä. Vaikka nelivetoinen Peugeot oli hyvin erilainen ajettava kuin Timon edelliset kilpavehkeet, hän kuitenkin kesytti auton yllättävän nopeasti. Se, että hän pystyi hallitsemaan autoa kaasulla, oli erittäin tärkeää. Timo peräänkuulutti aina ”perstuntuman” merkitykseen. Mitään poppakonsteja kisakalustojen käsittelyyn ei ollut.

Timo aloitti kauden 1985 Peugeotin 205 Turbo 16 -autolla nousemalla podiumille kaikissa kolmessa ensimmäisessä kisassaan, vaikka hän vasta totutteli auton saloihin. Monacosta ja Ruotsista hän kuittasi kolmannen sijan ja voitti Portugalin osakilpailun. Tässä vaiheessa Peugeotissa ei vielä ollut edes ohjaustehostinta, mikä teki ajamisesta erittäin raskasta.

Ennen Kreikan osakilpailua Timo sai ajokikseen uuden Peugeotin E2-mallin, jossa oli hänen pitkään kaipaamansa ohjaustehostin. Suomalaisesta tuli lyömätön, hän voitti Kreikassa, Uudessa-Seelannissa, Argentiinassa ja Suomessa.

Timo Salosen nappasi maailmanmestaruuden kotiyleisön edessä Suomen MM-rallissa. Kuva: Marko Mäkinen

Vuoden 1985 elokuun lopussa Suomen MM-rallissa Timo kruunattiin rallin maailmanmestariksi kotiyleisön edessä, kun kaudesta oli vielä hyvä tovi ajamatta! Samalla miehestä tuli ensimmäinen Peugeotilla maailmanmestaruuden voittanut kuljettaja. Mestaruus tuntui Timosta erittäin hienolta ja sen merkitystä korosti se, että hän kuittasi sen juuri Suomessa. Hän oli nyt saavuttanut sen, josta oli haaveillut periaatteessa jo aina syntymästään saakka.

Seuraavassa, Italiassa ajetussa rallissa Timo sijoittui toiseksi. Kauden päättäneestä Iso-Britannian rallista suomalaisen kohtalona oli keskeytys, mutta se ei juurikaan himmentänyt hänen mielessään upeaa kautta, jolla hän oli ajanut itsensä suurmiesten joukkoon.

Seuraavana vuonna Timo jatkoi Peugeotin ratissa. Hän avasi kauden Monte Carlon toisella sijalla, mikä jäi harmittamaan häntä vuosiksi. Hän johti rallia selvällä erolla vielä loppumetreillä, mutta rengasmiesten annettua väärää tietoa, Timo lähti slickseillä renkailla viimeisille erikoiskokeille. Vuoren huipulla oli kuitenkin täysi talvikeli ja näin Timo joutui antautumaan maanmiehelleen Henri Toivoselle ja tyytymään toiseen sijaan.

Timon epäonni jatkui Ruotsissa, jossa autosta pamahti moottori, hän joutui keskeyttämään myös Portugalissa, Korsikalla ja Kreikassa. Uuden-Seelannin viidennen sijan ja Suomen sekä Iso-Britannian rallien voittojen myötä mies pääsi kuitenkin kuittaamaan MM-pronssia B-ryhmäläisten viimeisen kauden päätteeksi.

Kaudelle 1987, A-ryhmäläisten debyyttivuodelle, Timo vaihtoi Peugeotin Mazda 323 4WD -autoon ja kartturinsa Seppo Harjanteesta Voitto Silanderiin. Parivaljakko kävi Monte Carlon keskeytyksen jälkeen voittamassa Ruotsin MM-rallin. He osallistuivat myös Portugalin ja Suomen MM-koitoksiin, mutta keskeyttivät molemmissa. Kauden lopputulos oli karu neljästoista sija. A-ryhmän Mazda ei vain ollut tarpeeksi kilpailukykyinen ja luotettava, että sillä olisi päässyt kamppailemaan huippusijoituksista.

Seuraavan vuoden Monte Carlon viidennen sijan, Suomen neljännen sijan ja Iso-Britannian toisen sijan myötä Timo oli loppupisteissä viides.

Kausina 1989-1990 Timo osallistui edelleen muutamiin MM-ralleihin Mazdan puikoissa. Paras sijoitus oli kotiyleisön edessä Jyväskylässä saavutettu toinen sija.

Vuosina 1991-1992 Timo alla oli Mitsubishi Galant VR-4, jolla hän osallistui vielä muutamiin MM-koitoksiin, mutta kauden 1992 pääteeksi hänen oli tunnustettava, ettei Galant vain istunut hänen ajotyylilleen. Timo päätti laittaa ajohanskat naulaan. Hänen aktiiviuransa rallin MM-sarjassa oli tullut päätökseen 18 vuoden jälkeen.

Pontta Timon MM-uran päätökselle antoi yllättäen Citroënilta tullut puhelu. He halusivat suomalaisen ajamaan aavikkorallien maailmancup-sarjaa. Timo innostui ideasta, sillä hän ei halunnut jättää ajohommia kokonaan. Mies osallistui noin kahteenkymmeneen aavikkoralliin vuosien 1992 ja 1995 välillä. Hän huomasi pian, että kilpailut olivat täysin erilaisia kuin MM-rallit. Paikoin erittäin raskaat seikkailut antoivat hänelle kuitenkin paljon. Timo pääsi myös taas voittojen makuun. Hän vei nimiinsä muun muassa Espanja-Baja-rallin ja Egyptin Faaraoiden rallin.

Vuonna 1995 Timo osallistui Pariisi-Peking-Moskova-ralliin Citroën ZX Raid -autolla. Rallin aikana auton polttoainetankit olivat hankautuneet rikki ja bensaa oli valunut auton pohjalevyn päälle. Kun 6 päivää oli ajettu Moskovasta kohti Pekingiä, auto syttyi yhtäkkiä räjähdysmäisesti palamaan. Timo ja hänen belgialainen kartanlukijansa ehtivät viime tipassa poistua autosta ennen kuin se räjähti. Lieviä palovammoja saanut Timo huomasi pohtivansa selvittyään täpärästi hengissä tilanteesta, ettei kilpaileminen ole enää se, mitä hän haluaa tehdä. Nyt oli aika jättää lopullisesti hyvästit kilpauralle ja keskittyä siviilielämään. Timo kieltäytyi Citroënin tarjoamasta sopimuksesta kaudelle 1996.

Vuonna 2002 Timo teki paluun MM-areenoille, kun hän osallistui Peugeotin 206 WRC -autolla Suomen MM-ralliin. Tuloksena oli 14. sija, joka oli erityisen hyvä siihen nähden, että auto tuli Ranskasta kilpailupäivän aamuna, joten Timo starttasi kisaan kylmiltään ilman testejä. Hän oli lisäksi kilpailun paras yksityiskuljettaja. Vauhti oli edelleen tallella.

Uransa aikana Timo osallistui yhteensä noin sataan (100 tai 101) MM-osakilpailuun, joista voitti 11. Hän vei nimiinsä Jyväskylän Suurajot vuosina 1985 ja 1986. Vielä vuonna 2016, 31 vuotta maailmanmestaruuden voiton jälkeen Timo osallistui Ranskassa ajettuun Eiffel-ralliin, jonne hänelle järjestettiin restauroitu vuoden 1985 Portugalin MM-rallin voittoauto, B-ryhmän Peugeot. Vuodet eivät tuntuneet missään, kun mies paahtoi menemään kolmipäiväisen rallin kovassa helteessä kuin ennen vanhaan. Samana vuonna hän osallistui myös San Marinon ralliin vuoden 1977 Fiat Mirafiorilla. Satunnaiset rallit ovat tuoneet mukavaa piristystä maailmanmestarin arkeen.

Timo muistetaan rauhallisena kuljettajana, joka ohjasi autoaan yhdellä kädellä. Tästä hän sai lempinimekseen Löysä. Häntä pidettiin yhtenä B-ryhmäläisten aikakauden (1983-86) nopeimpana kuljettajana. Tuona aikana hän voitti yhteensä seitsemän osakilpailua. Timo sortui harvoin virheisiin. Hänellä ei aina ollut kilpailukykyisintä kalustoa allaan, mutta varmalla ajollaan, hän onnistui tuomaan autot maaliin.

FIA:n nykyiseltä presidentiltä Jean Todtilta kysyttiin kerran kuka on nopein rallikuski. Tämä vuosia muun muassa ralliareenoilla eri tehtävissä toiminut ranskalainen oli päässyt seuraamaan läheltä monen suurmiehen menoa. Hän vastasi: ”Timo Salonen”.

Tänä päivänä 66-vuotias Timo viettää vaimonsa kanssa talvet Espanjan asunnollaan ja kesät Suomessa. Täysin eläkeläiseksi hän ei ole vielä osannut ryhtyä, vaan tekee etätyönä autokauppiaan hommia. Rallia hän seuraa sivusilmällä sanomalehtien välityksellä.

”Päivääkään en vaihtaisi pois”, Timo kiteyttää moottoriurheilu-uransa.