Mika Häkkinen

28.9.1968

F1-maailmanmestari


Mika Häkkinen on formula ykkösten kaksinkertainen maailmanmestari vuosilta 1998 ja 1999. Hän saavutti myös MM-hopeaa vuonna 2000. Pitkän uransa aikana hän otti nimiinsä yhteensä 20 GP-voittoa, 51 palkintosijaa ja 26 paalupaikkaa.

Saavutukset


MM-kulta 1998, 1999
MM-hopea 2000
Osakilpailuvoittoja 20
Palkintosijoja 51
Paalupaikkoja 26

Mika Häkkinen


Mika Pauli Häkkinen syntyi 28. syyskuuta vuonna 1968 vantaalaiseen perheeseen Aila ja Harri Häkkisen toiseksi lapseksi. Jo aivan nuorena Mika innostui kartingista, olihan juuri tähän lajiin parhaat harjoittelumahdollisuudet hänen kotiseudullaan Martinlaaksossa. Keimolan Moottorirata sijaitsi aivan kodin lähettyvillä.

Mika oli kyltymätön ajaja. Hän ei saanut koskaan tarpeekseen ja vanhemmat joutuivat kyyditsemään häntä radalle jatkuvasti. Harjoittelu kuitenkin tuotti tulosta, sillä nuorukainen voitti peräti viisi kartingin Suomen mestaruutta peräkkäin. Mika kisasi kartingissa yli kymmenen vuoden ajan, vuosina 1974-1986.

Vuonna 1987 Mika otti hypyn urallaan ja nousi kartingista Formula Ford -sarjaan, jossa vei nimiinsä sekä Suomen, Ruotsin että Pohjoismaiden mestaruudet. Kaudelta 1988 hän kävi nappaamassa Formula Opel Lotus -luokan avoimen Euroopan mestaruuden.

Keke Rosberg pisti lupaavan suomalaisnuorukaisen nimen merkille. Hän halusi auttaa tämän moottoriurheilun huipulle ja alkoi toimia Mikan managerina vuodesta 1989 lähtien.

Alan ihmisten tietoisuuteen Mika nousi viimeistään vuonna 1990, kun hän dominoi Englannin F3-sarjaa yhdessä Mika Salon kanssa. Kaksikko oli niin ylivoimainen, että sarjasta alettiin käyttää nimitystä MikaMika-sarja. Lopulta Häkkinen peittosi maanmiehensä ja saavutti sarjan mestaruuden.

Samana vuonna, 1990, Mika kävi ottamassa yhden lisäsulan hattuunsa, kun hän löi Saksan F3-sarjassa kotiradallaan Hockenheimissa ajaneen Michael Schumacherin. Suomalainen kuittasi mestaruuksia sarjasta kuin sarjasta.

Lotuksen tallipäällikkö Peter Collins kiinnostui lupaavasta suomalaisesta Rosbergin suosituksesta ja tarjosi tälle mahdollisuutta kisata vuonna 1991 F-ykkösissä. Mika oli pääsemässä nyt sinne, minne oli tavoitellut koko elämänsä.

Auto ei ollut missään nimessä paras mahdollinen, mutta Mika yllätti sijoittumalla ensimmäisessä kilpailussaan Phoenixin katuradalla kolmanneksitoista. Seuraavassa Brasilian osakilpailussa hän paransi sijoitustaan nousten jo yhdeksänneksi. Kauden kolmas osakilpailu San Marinossa, oli suomalaisille hieno päivä. Jyrki Järvilehto nousi podiumille kolmannen sijansa myötä ja Mika täräytti erittäin vaikeassa säässä ajetun kilpailun viidenneksi kuitaten ensimmäiset MM-pisteensä!

Debyyttikausi autourheilun kuninkuusluokassa ei ollut kuitenkaan helppo. San Marinon GP jäi kuusi keskeytystä kokeneen nuorukaisen kauden ainoaksi kilpailuksi, jossa hän ylsi pisteille.

Kausi 1992 tuli kuitenkin muuttamaan Mikan uran suunnan. Lotus sai kehitettyä autojaan huomattavasti edellisvuodesta. Suomalainen aloitti kauden Etelä-Afrikan yhdeksännellä sijalla, paransi Meksikossa sijoitustaan kuudenneksi ja saavutti kauden puolivälissä Ranskan GP:ssä uransa parhaan sijoituksen ajaen neljänneksi. Kun hän otti plakkariin vielä kaksi kuudetta sijaa, toisen neljännen sijan ja ajoi Portugalissa viidenneksi, oli Mika raivannut itsensä vakavasti otettavien kuljettajien joukkoon. Loppupisteissä kahdeksanneksi sijoittunut suomalainen oli lyönyt itsensä läpi F1-sarjassa!

Keke halusi Mikan pois Lotukselta ja menestyvä tallin leipiin. Hän sai McLaren kiinnostumaan suomalaisesta. Mikalla oli suuret saappaat täytettävinään, sillä hänestä kaavailtiin kolminkertaisen maailmanmestari Ayrton Sennan paikkaajaa. Brasilialainen empi jatkoaan, mutta suostui lopulta jäämään tiimiin vielä kaudeksi 1993 rahakkaalla sopimuksella. Mikalle päätös tarkoitti, että hän jäi testikuljettajan rooliin kuljettajapaikkojen mentyä Sennalle ja Michael Andrettille. Nuorukainen ei olisi missään nimessä halunnut näin tapahtuvan, mutta jälkikäteen nähtynä juuri tuo aika oli kuitenkin erittäin tärkeää Mikalle. Hän kartutti suunnattoman määrän kokemusta ja tietotaitoa vuoden 1993 aikana, jonka vietti McLarenin testikuljettajana ajaen lukemattomia kierroksia useilla eri radoilla.

Ennen kauden kolmanneksi viimeistä Portugalin osakilpailua testihaluttomuutta osoittanut ja huonoja tuloksia tehnyt Andretti yllättäen potkaistiin ulos F1-maailmasta ja hän palasi IndyCar-sarjaan. Mikalle tarjoutui yhtäkkiä paikka kisakuskiksi.

Suomalainen näytti alkumetreiltä lähtien, että hänen paikkansa ei ollut olla testikuljettaja. Mika tykitti itsensä sensaatiomaisella tavalla Estorilin radalla aika-ajoissa kolmanteen lähtöruutuun neljänneksi nopeimman ajan saavuttaneen Sennan edelle. McLarenin tiimipäällikkö Ron Dennis huomasi, että hänellä oli tiimissään todellinen lahjakkuus.

Mikan ensimmäinen kilpailu päättyi ulosajoon, tosin myös Senna joutui keskeyttämään. Voittoon ajoi Michael Schumacher Alain Prostin saavuttaessa jo uransa neljännen maailmanmestaruuden.

Seuraavassa, Japanin GP:ssä McLaren pääsi kuitenkin juhlimaan kunnolla. Senna nappasi voiton ja jälleen kolmannesta ruudusta startannut Mika uransa ensimmäisen podiumpaikan sijoituttuaan kolmanneksi Alain Prostin jälkeen.

Kauden viimeinen, Australian osakilpailu päättyi Mikan osalta jarruongelmien myötä keskeytykseen, mutta hän oli osoittanut kauden 1993 kolmessa kilpailussa olevansa mies paikallaan. Odotukset vuodelle 1994 kasvoivat. Kaiken lisäksi Mikasta tuli nyt McLarenin ykköskuljettaja Sennan siirryttyä Williamsille.

Suurin odotuksin uuteen kauteen lähtenyt Mika joutui kuitenkin pettymään heti kauden alkumetreillä. McLarenin uudet Peugeot-moottorit eivät olleet sillä tasolla kuin oli odotettu. Suomalaisen matka päättyi moottoririkkoon kauden avauksessa Brasiliassa ja vaihdelaatikon pettämiseen Tyynenmeren GP:ssä. San Marinossa hän sen sijaan pääsi palkintokorokkeelle ajettuaan kolmanneksi, mutta neljässä seuraavassa osakilpailussa oli jälleen kohtalona keskeytys ennen Britannian GP:n kolmatta sijaa. Unkarin osakilpailun Mika joutui jättämään väliin saatuaan yhden kilpailun rangaistuksen aiheutettuaan kolarin edellisessä Saksan Hockenheimin kilpailussa.

Belgiassa suomalainen pääsi juhlimaan siihenastisen uransa parasta sijoitusta ajettuaan Spa-Francorchampsin radalla toiseksi. McLaren oli saanut kehitettyä autoaan varmemmaksi ja Mika pääsi suihkuttamaan shampanjaa ajettuaan kolme kertaa peräkkäin kolmanneksi. Japanin osakilpailun seitsemännen ja Australian 12. sijan myötä suomalainen jäi kuitenkin mitalien ulkopuolelle ja kuittasi kauden päätteeksi neljännen sijan.

Vielä kaudella 1995 Mikan kokemus eikä McLarenin luotettavuus ollut vielä sillä tasolla, että suurempaa menestystä olisi tullut, vaikka tallilla olikin kovat odotukset tulosten suhteen. Yhdeksässä osakilpailussa suomalaisen matka päättyi keskeytykseen. Kolme kertaa syynä oli kolarointi, useimmiten auton tekninen vika. Mika nousi kuitenkin Italiassa podiumille sijoituttuaan toiseksi. Yhteistyö auton uuden moottoritoimittajan Mercedeksen kanssa alkoi vihdoin näyttää lupaavalta. Tyynenmeren osakilpailun suomalainen joutui jättämään väliin umpilisäkkeen leikkauksen takia, mutta kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Japanissa hän sijoittui jälleen toiseksi.

Kauden 1995 viimeinen osakilpailu Australian Adelaiden katuradalla tuli kuitenkin muuttamaan paitsi Mikan F1-uran myös hänen koko elämänsä.

Perjantaina ajetuissa aika-ajoissa Mikan auton rengas puhkesi nopeassa mutkassa, kun hänellä oli vauhtia noin 200 km/h. Mika ei pystynyt tekemään mitään ja paiskautui erittäin rajusti rengasvalliin. Isku oli niin kova, että hänen kallonsa murtui osuttuaan rattiin. Hän kuitenkin pysyi hetken tajuissaan ja yritti päästä autosta pois, mutta hänen kroppansa ei toiminut. Onni onnettomuudessa ensiapuhenkilöt olivat aivan onnettomuuspaikan kohdalla ja paikalla oli kaksi päävammoihin erikoistunutta paikallisen sairaalan teho-osaston lääkäriä. Lisäksi sairaalaan oli vain 200 metrin matka. Mika pidettiin koomassa ensimmäisen yön ajan. Hänen perheensä lensi Australiaan. Sekä McLarenin tiimipäällikkö Ron Dennis että hänen vaimonsa valvoivat Mikan vuoteen vieressä.

Nopeasti saatu hoito lopulta pelasti 27-vuotiaan miehen hengen. Edessä oli kuitenkin pitkä ja sekä fyysisesti että henkisesti raskas toipuminen, jonka aikana Mika useaan otteeseen mietti uransa päättämistä. Mies joutui viettämään Australian sairaalassa kuukauden, jonka aikana hänelle tehtiin lukuisia testejä. Mika ei voinut kävellä ja hän kärsi erittäin kovista päänsäryistä.

Palaaminen moottoriurheilun pariin tuntui kaukaiselta ajatukselta. Tärkeintä Mikalle tässä tilanteessa oli, että hän pystyisi vielä joku päivä kävelemään ja puhumaan normaalisti.

Onnettomuus toi tullessaan myös hyviä asioita. Mies alkoi kunnioittaa elämäänsä ja ottamaan rauhallisemmin. Tapahtuneen jälkeen Mika huomasi, että ennen onnettomuutta hän meni kaikkeen aina täysillä, hän ei osannut ottaa rauhallisesti. Nyt hän oppi kävelemään ensin ja juoksemaan vasta sitten. Mikasta tuli rennompi.

 

Pikkuhiljaa Mikan toipuminen alkoi edistyä ja ajatus paluusta F1-auton rattiin kasvoi hänen mielessään. Hän päätti, ettei hänen tarinansa olisi vielä tässä. Kun kausi 1996 alkoi Australian Melbournesta vajaa neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen, oli Mika tehnyt sen, mihin juuri kukaan ei uskonut. Hän oli palannut F1-areenoilla ja vieläpä ennätysnopeassa ajassa. Hän oli tosin vielä toipilas, mitä ei olisi uskonut, sillä mies sijoittui kauden avauksessa upeasti viidenneksi ja petrasi sijoitustaan seuraavassa Brasilian osakilpailussa yhdellä sijalla. Ensimmäinen podiumsijoitus tuli kuitenkin vasta kauden puolivälin jälkeen Saksassa, jonka jälkeen vauhti alkoi olla kohdillaan. Kauden seitsemässä viimeisessä osakilpailussa Mika nousi neljästi palkintokorokkeen alimmalle paikalle. Lopputuloksissa hän kuittasi viidennen sijan.

Vuosina 1996 ja 1997 McLaren puski täysillä ja kehitti autoaan kovaa vauhtia. Mika joutui testaamaan lukuisia uusia teknisiä innovaatioita, jotka eivät aina toimineet. Kun hän syöksyi radalta ulos 350 km/h-vauhdissa, hän mietti mitä ihmettä oli tekemässä. Hän oli selvinnyt jo pahasta onnettomuudesta, miksi hänen piti leikkiä elämällään. Mika kuitenkin koki, että hänen täytyi jatkaa, kunnes saavuttaisi tavoitteensa, F1-maailmanmestaruuden.

Kaudella 1997 McLarenin ja Mercedeksen yhteistyö alkoi tuottaa hedelmää, kun Mikan tiimikaveri David Coulthard saavutti voiton heti kauden avausosakilpailusta ja Mika sijoittui kolmanneksi. Suomalainen nousi vielä kauden puolivälin jälkeen Saksassa podiumille kolmannen sijan myötä, mutta keskeytti kauden aikana kuusi kertaa tekniseen vikaan ja kerran kolarointiin. Belgian osakilpailussa hänet hylättiin väärän polttoaineseoksen takia. Ensimmäinen voitto tuntui karttavan miestä kuin ruttoa.

28. syyskuuta Saksan Nürburgringillä ajetussa Luxenburgin GP:ssä Mika saavutti uransa ensimmäisen paalupaikan. Hän johti kilpailua kierrokselle 44 saakka, kunnes hänen matkansa päättyi moottoririkkoon.

Kun kauden viimeinen osakilpailu ajettiin 26. lokakuuta Espanjan Jerezissä, teki Mika Häkkinen kuitenkin vihdoin unelmastaan totta. Hän ylitti maaliviivan ensimmäisenä ja kirjoitti nimensä F-ykkösten historian kirjoihin. Hän oli saavuttanut ensimmäisen F1-osakilpailuvoittonsa! Toiseksi ajoi Coulthard ja kolmanneksi maailmanmestaruuden saavuttanut Williamsin Jacques Villeneuve. Loppupisteissä Mika sijoittui kuudenneksi.

Kun apina oli saatu selästä ensimmäisen voiton myötä, ei Mikan menestymisen tiellä näyttänyt olevan enää mitään esteitä. Hän lähti kauteen 1998 erittäin nälkäisen, mutta luottavaisena. Hän oli hyvässä kunnossa ja myös McLaren oli saatu luotettavaksi kisapeliksi, jonka alla olivat nyt kovatasoiset Bridgestonen renkaat.

Yhdistelmä Mika Häkkinen – McLaren Mercedes otti luulot pois kaikilta jo kauden 1998 avauksessa Australian Melbornessa, jossa suomalainen kiisi upeaan voittoon. Sama tahti jatkui seuraavassa Brasilian osakilpailussa. Argentiinassa Mika sijoittui toiseksi Schumacherin perään. San Marinon GP:ssä McLarenin vaihdelaatikko hajosi, mutta jo heti seuraavassa osakilpailussa Barcelonassa Mika soitatti jälleen Maamme-laulua, kuten teki myös sitä seuranneessa Monacon osakilpailussa. Legendaarisen Monte Carlon GP:n voitto tuntui Mikasta erityisen hyvältä, sillä ruhtinaskunnan katuratakilpailun valloittaminen oli ollut hänen pitkäaikainen haaveensa.

Mika Häkkinen taisteli maailmanmestaruudesta Ferrareita vastaan, hänen päävastustajansa oli Michael Schumacher, mutta vuonna 1999 hänen päävastustajansa oli italialaistallin Eddie Irvine. Kuva: McKlein

Kanadan Montrealissa suomalaisen matka päättyi jälleen vaihdelaatikkovikaan. Ranskan Magny-Coursin radallla hän sijoittui kolmanneksi ja Silverstonessa toiseksi ennen kuin taas näytti ylivoimansa Itävallan A1-Ringillä ja Saksan Hockenheimin radalla. Unkarin osakilpailun kuudes sija oli Mikan huonoin, jolla hän tuli maaliin kauden 1998 aikana. Belgiassa hän joutui keskeyttämään kolarin myötä. Italian Monzassa Mika sijoittui neljänneksi ja kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Luxemburgissa Mika tervehti ruutulippua jälleen ensimmäisenä.

Kun kauden 1998 kuudestoista ja viimeinen osakilpailu koitti 1. marraskuuta Japanin Suzukan radalla, oli Mika Häkkisellä mahdollisuus kirjoittaa moottoriurheiluhistoriaa. Suomalainen johti MM-sarjaa 90 pisteellä, mutta Saksan Michael Schumacher oli vain neljän pisteen päässä.

Kilpailun alku oli hermoja raastavaa, sillä starttia jouduttiin siirtämään kahdesti. Ensimmäisellä yrityksellä Jarno Trullin auto sammui lähtöruudukkoon ja kuljettajat joutuivat uusimaan lämmittelykierroksen. Toisella yrittämällä vuorostaan paalupaikalla ollut Schumacher sammutti autonsa ja joutui starttaamaan kisaan Trullin tavoin joukon hänniltä. Mika sen sijaan oli paineen alla parhaimmillaan. Useiden muiden tavoin, hän ei sortunut tiukoissa paikoissa virheisiin.

Kun kolmannella yrittämällä kilpailu saatiin vihdoin käyntiin, ampaisi toisesta ruudusta startannut Mika ykkösruudun ollessa tyhjänä kärkeen. Schumacher nousi jo ensimmäisen kierroksen aikana viimeiseltä paikalta sijalle 12. Viiden kierroksen jälkeen saksalainen oli jo seitsemäntenä. Kierroksen 31 alkaessa Schumacherin oikea takarengas kuitenkin rikkoutui ja mies jäi radan varteen. Tämä tarkoitti, että kukaan ei enää uhannut Mika Häkkisen ensimmäistä maailmanmestaruutta! Martinlaakson kasvatti saavutti nyt sen, mihin hän oli koko elämänsä tähdännyt: formula ykkösten maailmanmestaruuden! Mika näki Schumacherin radan varressa ja tiesi, mitä se tarkoitti. Vielä ei ollut kuitenkaan juhlien aika, sillä kilpailu oli vielä kesken. Mika päätti kauden 1998 täydellisesti, hän ylitti maalilinjan ensimmäisenä ennen Eddie Irvinea ja David Coulthardia. Suomessa oli vasta varhainen aamu, mutta ennätysmäärä katsojia oli kerääntynyt televisioiden ääreen seuraamaan historiallista hetkeä. Koko Suomi juhli nyt Mikan maailmanmestaruutta.

Mika lähti kauteen 1999 ennakkosuosikkina. Avausosakilpailu Australian Melbournessa päättyi kuitenkin tekniseen vikaan. Brasiliassa mies pääsi kuittaamaan voiton – kuten teki myös kauden aikana Espanjassa, Kanadassa ja Unkarissa. Kauden edetessä näytti siltä, että maailmanmestaruus ratkaistaisiin jälleen Mikan ja Schumacherin välillä. Kahdeksas osakilpailu muutti kuitenkin pelin täysin. Saksalaisen Ferrarin jarruihin tuli vika ja hän törmäsi rajusti rengasvalliin. Schumacherin jalka murtui ja hän joutui jättämään F1-kauden kesken. Mika Salo palkattiin tuuraamaan Kerpenin miestä kuuden osakilpailun ajaksi Eddie Irvinen ottaessa Ferrarin ykköskuljettajan paikan.

Kausi ei kuitenkaan ollut helppo Mikalle. Hän joutui taistelemaan paitsi Irvinea myös tiimikaveriaan Coulthardia vastaan paikoin hyvinkin ankarasti. Monzan osakilpailu päättyi Mikan omaan virheeseen. Mestaruuskamppailun tuomat paineet olivat niin kovat, että mies vetäytyi radan vierellä olleiden puiden suojaan itkemään.

Kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Malesian Sepangin radalla Eddie Irvine siirtyi voittonsa myötä Mikan ohi johtoon. Suomalainen sijoittui paluun radoille tehneen Schumacherin perään kolmanneksi.

Kun kauden 1999 finaali koitti Japanin Suzukassa 31. lokakuuta, oli tilanne maailmanmestaruuden suhteen jännittävä, sillä Irvinella oli kasassa 70 pistettä ja Mikalla neljä vähemmän. Mika sai kilpailuun loistavan startin ja ampaisi toisesta ruudusta ohi paalupaikalta startanneen Schumacherin. Suomalainen johti kilpailua ruutulipulle saakka ja päätti kauden voiton myötä jälleen maailmanmestaruusjuhlintaan! Schumacher sijoittui toiseksi ja Irvine kolmanneksi. Vaikka saksalainen olisi päästänyt britin ohitseen, olisi Mikan Irvinea suurempi voittojen määrä tehnyt tasapisteistä huolimatta suomalaisesta mestarin. Mika Häkkinen oli nyt ensimmäinen suomalainen F-ykkösten kaksinkertainen maailmanmestari!

Mika Häkkinen ja Tommi Mäkinen veivät autourheilun suurimmat tittelit vuosina 1998 ja 1999. Kuva: Marko Mäkinen

Kauden 2000 alussa Schumacher oli täysin pitelemätön, hän vei nimiinsä kolme ensimmäistä osakilpailua ja oli jo karkaamassa mestaruuteen, kunnes neljän keskeytyksen ja Mikan Unkarin GP:n voiton myötä tilanne kääntyi suomalaisen hyväksi.  Belgiassa Spa-Francorchampsin radalla nähtiin ehkä Mikan uran upein ohitus, kun hän kuittasi sisäkautta sekä kierroksella ohitettavan että Schumacherin. Suomalaisella tuntui olevan paitsi ilmiömäisen ohituksen myös kilpailun voiton myötä henkinen yliote mestaruuskamppailussa. Italian Monzassa ja Yhdysvaltojen Indianapolisin radalla Schumacher kuitenkin nappasi voiton. Mikan matka puolestaan päättyi USA:ssa moottoririkkoon. Saksalainen nousi kahdeksan pisteen turvin MM-johtoon. Kun hän ajoi voittoon myös kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Japanissa, ei Mikan toinen sija riittänyt kolmanteen mestaruuteen, vaan hänen oli tyytyminen MM-hopeaan Schumacherin juhliessa uransa kolmatta titteliä.

Kaudella 2001 Mikan motivaatiota koeteltiin kovalla kädellä, sillä Ferrari tuntui olevan täysin ylivoimainen. Suomalaisen matkan päättyi Australiassa ja Brasiliassa teknisiin ongelmiin. Kauden viidennessä osakilpailussa Espanjassa onnetar tuntui vihdoin olevan suosiollinen. Kilpailusta oli enää vajaa kierros jäljellä ja Mika oli ylittämässä maaliviivaa ensimmäisen. Mutta sitten hänen moottorinsa hajosi ja matka päättyi juuri ennen ruutulippua. Yhteensä suomalainen joutui keskeyttämään kuusi kertaa kauden aikana. Hän vei nimiinsä Iso-Britannian ja USA:n GP:t, mutta lopputuloksissa Mika jäi viidenneksi Schumacherin juhliessa jälleen maailmanmestaruutta.

Vuosi 2001 jäi Mikan viimeiseksi F1-kaudeksi. Hän ilmoitti jäävänsä vuoden kestävälle sapattivapaalle ja keskittyvänsä elämän muihin asioihin. Hän oli mennyt naimisiin Erja Häkkisen kanssa vuonna 1998 ja pariskunnalle oli syntynyt edellisenä vuonna Hugo-poika.

Vuoden jälkeen Mika ei kuitenkaan ollut halukas palamaan takaisin kuninkuussarjaan, vaikka Ron Dennis häntä McLarenille houkuttelikin. Kimi Räikkönen sai jatkaa Mikan tyhjäksi jättämällä paikalla myös seuraavina vuosina.

Kahden maailmanmestaruuden, 20 voiton, 26 paalupaikan ja 25 nopeimman kierroksen jälkeen Mikan 11 vuotta kestänyt F1-ura oli tullut päätökseen. Hän oli saavuttanut lapsuuden unelmansa, hän oli lähes menettänyt henkensä lajille, josta oli kuitenkin vasta nyt täysin valmis päästämään irti. Hänellä ei ollut enää nälkää, jota huipulla vaadittiin.

Vajaa kolme vuotta myöhemmin Mika kuitenkin huomasi kaipaavansa jälleen moottoriurheilun tuomaa adrenaliinia. Hän päätti alkaa kisata Saksan vakioautosarja DTM:ssä. Suomalainen hyppäsi kaudeksi 2005 AMG-Mercedes C-Class -auton rattiin HWA-talliin ja sijoittui loppupisteissä viidenneksi. Hän saavutti Spa-Francorchampsista paalupaikalta voiton ja nousi palkintokorokkeelle myös Saksan Lausitzissa ja Turkin Istanbul Parkin radalla.

Seuraavana vuonna Mika jatkoi DTM-sarjassa sijoittuen loppupisteissä kuudenneksi. Sarja ei kuitenkaan tyydyttänyt häntä täysin. F-ykköset pyörivät yhä hänen mielessään ja 38-vuotias Mika päätti osallistua Barcelonan radalla McLarenin testeihin. Hän halusi nähdä, miten autot olivat kehittyneet parin edellisvuoden aikana. Mika nautti ajamisesta, mutta oli selvää, ettei paluuta kuninkuusluokkaan hänen osaltaan enää ollut. F1-ura oli nyt puhallettu päätökseen lopullisesti.

Mika jatkoi vuonna 2007 DTM-sarjassa. Hän saavutti voiton Lausitzringilla sekä Mugellossa, jossa starttasi vasta ruudusta 15. Kolmas kausi päättyi kahdeksanteen sijaan ja Mikan lopettamispäätökseen. 161 F1-osakilpailun ja 31 DTM-kilpailun jälkeen hän oli valmis jättämään kilpa-ajajan uran. Oli aika keskittyä perheeseen. Nyt hänellä oli Hugon lisäksi myös vuonna 2005 syntynyt Aina-tytär.

Moottoriurheilu on kuitenkin pysynyt Mikan elämässä koko ajan tavalla tai toisella. Alkuvuodesta 2017 mies solmi yhteistyösopimuksen McLarenin kanssa. Suomalainen tulee toimimaan merkin Partner Ambassaronina.

Tänä päivänä Mika asuu edelleen pääasiassa Monacossa. Hän nauttii elämästään yhdessä nykyisen vaimonsa Marketa Remesovan kanssa. Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta: Ella-tytär sekä kaksoset Lynn ja Daniel. Mika seuraa edelleen tiiviisti moottoriurheilua ja on tuttu näky etenkin Monte Carlon GP:ssä.