Hannu Mikkola

24.5.1942

Rallin maailmanmestari


Hannu Mikkola on vuoden 1983 rallin maailmanmestari, kolminkertainen MM-hopeamitalisti ja kaksinkertainen MM-pronssimitalisti. Yli 20 vuotta kestäneen uransa aikana hän voitti 18 MM-osakilpailua ja vei Jyväskylän Suurajot nimiinsä seitsemän kertaa.

Saavutukset


Rallin maailmanmestari 1983
Rallin MM-hopeamitalisti 1979, 1980, 1984
Rallin MM-pronssimitalisti 1981, 1982
7-kertainen Jyväskylän Suurajojen voittaja

Hannu Mikkola


Hannu Olavi Mikkola syntyi 24 toukokuuta vuonna 1942 Joensuussa perheeseen, jossa moottoriurheilua ei juuri arvostettu korkealle. Tuohon aikaan autot olivat työkaluja eivätkä moottoriurheiluvälineitä. Hannua itseään autot alkoivat kiinnostaa kuitenkin jo aivan pikkupojasta saakka. Innostus erityisesti rallia kohtaan kasvoi entisestään, kun naapurissa asui heidän perhetuttunsa Osmo Kalpala, joka voitti Jyväskylän Suurajot kolme kertaa.

Se, ettei Hannun isä ymmärtänyt ollenkaan, että autoja mennään ”metsään rikkomaan”, ei hidastanut ollenkaan nuorukaisen intoa. Mutta Hannun moottoriurheilu-uran ei suinkaan alkanut ratin takaa, vaan hän vietti useamman vuoden luokkakaverinsa Matti Soivion kartanlukijana. Myöhemmin hän luki myös nuotteja Kim Snellmanille Jyväskylän Suurajoissa sekä Pauli Toivoselle Helsinki-rallissa.

Vuonna 1963 Hannu ja Matti vaihtoivat paikkoja ja Hannu alkoi hoitaa kuskin hommia itse.

Samana vuonna 21-vuotias nuorukainen osallistui ensimmäiseen ralliinsa ratin takana. Tuo kisa oli Turun Hakkapeliitta ralli ja hänen allaan oli luvatta käyttöön otettu viisi vuotta vanha Volvo PV444, jonka mittarissa oli jo 120 000 kilometriä ja johon Hannu lainasi kaveriltaan uudet renkaat, jotta hänellä olisi edes jonkinlaista saumaa pärjätä. Vastassaan varsin kokemattomalla nuorukaisella oli debyyttirallissaan tehtaan rakentamia autoja ja kovia nimiä kuten Kari O. Sohlberg. Kaikkien yllätykseksi – eikä vähiten hänen itsensä – Hannu kuitenkin nousi yleiskilpailun viidenneksi. ”Mä hakkasin ne viisi vuotta vanhalla romulla!” nuorukainen ihmetteli maalissa. Hannu Mikkolan ura rallikuskina oli alkanut yli odotusten.

Hannu kisasi PV Volvolla uransa alkumetreillä. Kuva: Hannu Mikkolan kuva-arkisto

Hyvin nopeasti uransa alussa Hannu sai apua Volvolta, joka lähestyi nuorukaista jo kauden 1965 puolivälissä. Lisäksi häntä auttoi Leo Jouhki, useita suomalaisia rallin MM-sarjaan johdattaneen Timo Jouhkin isä.

Nuorukaisen ura eteni mallikkaasti ja vuonna 1966 Volvoa ohjastanut 24-vuotias Hannu pääsi pokkaamaan uransa ensimmäisen SM-mitalin, kun hän saavutti rallin SM-hopeaa. Hänen kehityksensä oli varsin nopeaa, mutta itse hän ei koskaan ole osannut sanoa, mikä teki hänestä niin taitavan kuljettajan. Toki hänellä oli erittäin suuri innostus ajamiseen, joka oli ollut hänen sisällään aina. Myöhemmässä vaiheessa uraansa Hannulla ei niinkään ollut suurta voitontahtoa, vaan hän inhosi häviämistä niin kovasti, että hänen oli vain yksinkertaisesti pakko voittaa.

Suuren yleisön tietoisuuteen Mikkolan nimi painui vuoden 1967 Suurajoissa, joissa joensuulainen ajoi itsensä kovassa seurassa hienosti kolmanneksi. Aiemmin samana vuonna hän oli päässyt ensimmäistä kertaa tehdasauton puikkoihin, kun hän oli osallistunut kartanlukijansa Arto Salmisen kanssa tehtaan Lancia Fulvialla Monte Carlo -ralliin. 92 kilpailijan joukossa kaksikko oli jo kymmenen parhaan joukossa, kunnes he joutuivat keskeyttämään neljänneksi viimeisellä pikataipaleella aikakirjan katoamiseen. Koskaan heille ei selvinnyt mihin tuo tärkeä dokumentti joutui, mutta tuohon aikaan karttataskut olivat ovissa, joissa myös aikakirjoja säilytettiin. Koska kilpailijat kuljettivat mukanaan renkaita, joita käytiin tarkistamassa, oli ovet pidettävä tauoilla ja huollossa auki ja todennäköisesti joku nappasi aikakirjan itselleen muistoksi. Hannua tapaus inhotti erityisesti, koska ralli oli sujunut niin hyvin heidän osaltaan. Tuon vuoden Monte Carlo rallin voittoon ajoi Suomen Rauno Aaltonen

Hannu Mikkolalla oli kova into autoihin jo aivan nuoresta lähtien. Kuva: Marko Mäkinen

Vuonna 1968 Hannu nähtiin kolmen rallitallin auton ratissa, kun hän kiidätti Volvoa, Datsunia sekä Ford Escortia kauden aikana. Juuri tuon Fordin ratissa mies aloitti huikean Suurajojen voittoputkensa, kun hänet kukitettiin vuoden 1968 Suurajojen voittajaksi. Samana vuonna hänet kruunattiin myös rallin Suomen mestariksi. Ford Escortilla hän nappasi myös seuraavien kahden vuoden Suurajojen voitot. Suomen tiet sopivat hyvin Hannulle, sillä hän oli niitä tahkonnut vuosia jo ajaessaan rallin SM-sarjaa.

Tehtaiden pyynnöstä Hannu osallistui myös useisiin pitkiin ralleihin. Vuonna 1970 hän voitti maailman pisimmän, 26 000 kilometrin mittaisen Lontoo-Meksiko-maratonrallin. Vuonna 1972 hän vei nimiinsä Safari Rallin, jonka hän voitti ensimmäisenä ei-afrikkalaisena kuljettajana. Hannua pidettiin varsin nopeana, mutta rämäpäisenä nuorena kuljettajana, joten se, että hän sai autonsa kestämään pitkissä koitoksissa, yllätti monet. Hannun ajotyyli oli kuitenkin autoa säästävä, sillä hän ei tehnyt ajokeillaan valtavia liukuja, vaan ajoi enemmän suoraan kuin monet muut.

Hannu selvisi koko uransa ilman suurempia loukkaantumisia. Vuonna 1971 Jyväskylän Suurajoissa sattunut ulosajo oli hänen uransa pahin. Viitapohjan erikoiskokeella mies yritti hypätä väärällä linjalla ja Ford Escort ruttaantui pahoin ojan pohjalle. Tuohon aikaan auton takaosaan oli juuri tullut turvakaari, mutta edestä sitä ei vielä löytynyt. Auton katto painui kasaan ja Hannu jäi jumiin. Häneltä murtui seitsemän kylkiluuta, jotka samalla puhkaisivat hänen keuhkonsa. Mies kuitenkin toipui ja palasi takaisin ralliauton rattiin noin kolmen kuukauden kuluttua RAC-rallissa, jossa sijoittui alkuhaparoinnin jälkeen kartanlukijansa Palm Gunnarin kanssa yleiskilpailun neljänneksi ennen Timo Mäkistä ja Simo Lampista. Jyväskylän onnettomuudelta olisi vältytty, mikäli Hannu olisi tiennyt johtavansa kisaa peräti 1,5 minuutilla. Silloin hän olisi ajanut rauhallisemmin, eikä puskenut täysillä.

Vuonna 1974 koitti Mikkolan yksi uran kohokohdista, kun hän pääsi pokkaamaan uransa ensimmäisen MM-osakilpailuvoiton kotiyleisön edessä Jyväskylässä. Tuon voiton hän saavutti Ford Escort RS 1600 -auton ohjaimissa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä ajettu kuljettajien MM-pisteistä, joten sijoitus ei suuremmin hätkähdyttänyt suomalaista, joka vei nyt rallin nimiinsä jo neljännen kerran. Lisäksi hän oli jo väläytellyt MM-tason vauhtiaan edellisvuoden kauden avauskisassa Monte Carlossa, jossa sijoittui yllättäen neljänneksi.

MM-voitot jatkuivat seuraavana vuonna 1975, kun Hannu pokkasi uransa toisen ykkössijan Marokosta, jossa hänen kartanlukijanaan toimi FIA:n nykyinen puheenjohtaja Jean Todt. Portugalissa mies sijoittui Peugeot 504 -autolla toiseksi ja voitti Toyota Corolla Levin TE 27 -auton puikoissa Suomen MM-osakilpailun nyt jo toistamiseen.

Rämäpäisestä maineestaan huolimatta Hannun ajotyyli oli autoja säästelevä. Kuva: Marko Mäkinen

Kaudella 1976 Hannu osallistui MM-ralleihin niin Opelilla, Peugeotilla kuin Toyotan Corolla ja Celica -autoilla. Voittoja ei kuitenkaan irronnut, mutta mies pääsi sentään kipuamaan kotiyleisön edessä Jyväskylässä podiumin kolmannelle paikalle.

Vuodeksi 1977 Hannun viereen istui ruotsalainen Arne Hertz. Yhteistyö toimi hyvin ja pari kiidätti Ford Escortin Britannian rallisarjan voittoon. MM-sarjassa tilastoihin kirjautui lukuisia keskeytyksiä niin Toyotan kuin Peugeotinkin ratissa, mutta kaudella 1978 parivaljakko sijoittui MM-sarjan kolmansiksi ajettuaan Ruotsissa ja Portugalissa toisiksi sekä voitettuaan Iso-Britanniassa.

Kun vuonna 1979 alettiin kilpailla myös kuljettajien maailmanmestaruudesta, ilmoittautui Hannu luonnollisesti mukaan tittelin metsästykseen. Kausi alkoikin hänen osaltaan täydellisesti, kun hän oli Fordillaan avauskilpailun Monte Carlo Rallin nopein. Pian kävi kuitenkin ilmi, että hän saisi viiden minuutin aikasakon, koska ranskalainen poliisi väitti häneen ohittaneen keltaisen viivan alueella. Suomalainen kiisti tapahtuneen, mutta rallin järjestäjä ei vaivautunut selvittämään asiaa. Hannu putosi viidenneksi ja voittoon nousi Ranskan Bernard Darniche.

Hannulle tapaus oli karmea. Hänelle ei edes ilmoitettu, missä paikassa ohitus oli tapahtunut. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli ollut suomalaisen tiimin huoltoauto, joka oli väistänyt Hannua sivuun alueella, jossa ei edes ollut ohituskieltoa.

Hannu ajoi uransa alkuvuosina Fordilla. Kuva: Marko Mäkinen

Kauaa ei Hannun kuitenkin tarvinnut odottaa kauden ensimmäistä MM-voittoaan, sillä jo kolmannessa osakilpailussa Portugalissa maaliskuun 11. päivänä hän kipusi korkeimmalle korokkeelle yhdessä kartanlukijansa Ruotsin Arne Hertzin kanssa.

Koko kausi 1979 oli tiukkaa taistoa historian ensimmäisestä rallin maailmanmestaruudesta. Hannu kamppaili paikoin Fordin useiden teknisten ongelmien kanssa. Kreikassa hänen autonsa pysähtyi huoltoon ja Jyväskylässä meni kannen tiiviste miehen johtaessa rallia. Fordilla oltiin jopa niin joustavia, että he pyysivät Hannua ajamaan muilla autoilla, koska heidän omansa ei kestänyt. Tilanne oli harvinainen ja Hannu kunnioitti Fordin asennetta. Lopulta hän nousi podiumille Portugalin lisäksi neljästi sijoituttuaan Mercedes-Benz 450 SLC -autolla Safari rallissa toiseksi, voitettuaan Fordilla Uuden Seelannin rallin ja RAC-rallin sekä vietyään Mersulla kauden päättäneen Norsunluurannikon rallin. Lopulta hän kuitenkin hävisi himoitun tittelin vain yhdellä pisteellä Ruotsin Björn Waldegårdille, joka vei nimiinsä vain kaksi osakilpailua, mutta joka vieraili podiumilla kauden aikana yhteensä seitsemän kertaa. MM-hopea ei juuri jaksanut Hannun mieltä lämmittää, koska hän oli hävinnyt maailmanmestaruuden Monte Carlo Rallin epäoikeudenmukaisen tuomion takia. Ainoa hyvä puoli oli, että mestaruus meni hänen hyvälle ystävälleen ja tiimikaverilleen.

Myös FIA:ssa ymmärrettiin miten alkukaudesta annettu rangaistus vaikutti nyt konkreettisesti maailmanmestaruussarjaan ja Mikkolan tapauksen jälkeen he muuttivat sääntöjä niin, että jatkossa ensimmäisenä annetaan aina sakkorangaistus ja vasta sen jälkeen vähennetään pisteitä.

Ennen kautta 1980 Hannu teki Audin kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän toimi vuoden 1980 heidän testikuljettajanaan osallistuen muilla autoilla MM-ralleihin ja kaudella 1981 hän toimisi Audin kisakuskina. Kaudella 1980 Hannu ei päässyt nousemaan kertaakaan podiumin korkeimmalle korokkeelle ja mestaruuden vei ylivoimaisesti Saksan Walter Röhrl. Sen sijaan nyt oli suomalaisen vuoro päihittää Waldegård yhdellä pisteellä, jonka ansiosta hän pokkasi kauden päätteeksi MM-hopeaa.

Hannu Mikkola voitti Jyväskylän Suurajot yhteensä huikeat seitsemän kertaa. Tässä hän kiitää kotikisassaan Audin puikoissa. Kuva: Hannu Mikkolan kuva-arkisto

Kaudeksi 1981 Hannu vaihtoi alleen siis uudenaikaisen neliveto Audin. Hän hallitsi heti alkukaudesta lähtien, kun hän johti avauskilpailua Monte Carlo Rallia, mutta joutui lopulta keskeyttämään ulosajoon. Suomalainen teki kuitenkin historiaa jo seuraavassa osakilpailussa voittamalla ensimmäisenä ei-ruotsalaisena MM-kalenterin ainoan lumirallin Ruotsin MM-rallin. Hannu oli varsin vahva Audi Quattron puikoissa ja vaikka hän vei nimiinsä kauden finaalin RAC-rallin, auto kärsi luotettavuusongelmista ja kauden päätteeksi mies joutui tyytymään MM-pronssiin. Mestaruus tuli kuitenkin Suomeen Ari Vatasen jätettyä Ranskan Guy Fréquelin hopealle. Hannun osalta tuo kirkkain titteli antoi vielä odotuttaa itseään.

Kaudella 1982 Hannu voitti Suurajot sekä RAC-rallin, mutta ei edelleenkään päässyt tavoitteeseensa. MM-pronssia pokannut suomalainen joutui toteamaan mestaruuden Opelilla vieneen Walter Röhrlin ja oman tiimikaverinsa Michèle Moutonin paremmikseen. Hän alkoi jo itsekin epäillä, ettei mestaruutta ollut tarkoitettu hänelle. Tekniset murheet saivat hänen puskemaan kovemmin ja yrittämään liikaa, jonka myötä myös omia virheitä tuli enemmän. Lisäksi hän oli jo 40-vuotias. Hän kisasi MM-sarjan lisäksi Englannin mestaruussarjassa, jonka myötä reissupäiviä kertyi yli 280 vuodessa. Tahti oli varsin rankkaa ja sai Hannun tuntemaan itsensä entistä väsyneemmäksi.

Kolme vuotta yritettyään saavuttaa rallin maailmanmestaruus, Heikki Mikkola päätti, että kausi 1983 olisi hänen viimeinen taistelun vuotensa. Mikäli maailmanmestaruutta ei nyt tulisi, sitä ei oltu hänelle tarkoitettu.

Kausi alkoi miehen osalta varsin vahvasti, hän jäi niukasti palkintokorokkeen ulkopuolelle kauden avauksessa Monacossa, mutta voitti seuraavat Ruotsin ja Portugalin osakilpailut ja sijoittui Keniassa toiseksi.

Puolivälissä kautta peli kuitenkin muuttui hankalammaksi ja useat keskeytykset tuntuivat vievän mestaruushaaveet aina vain kauemmaksi. Kreikan Akropolis-rallia Hannu johti usealla minuutilla, mutta koska tiimin huoltomiehet olivat unohtaneet takaluukun auki, repeytyi Audin öljynlauhditin ja suomalainen joutui keskeyttämään. Uudessa-Seelannissa auton moottori hajosi jo ensimmäisellä erikoiskokeella. Argentiinassa Hannu kuitenkin löysi tutulle paikalleen ja pääsi tuulettamaan kauden kolmatta voittoaan. Kotiyleisön edessä Jyväskylän Suurajoissa hän nousi monien ongelmien kautta viimeisellä erikoiskokeella kärkeen ja voitti rallin jo seitsemännen kerran. Hannu sijoittui toiseksi kauden kahdessa viimeisessä osakilpailussa Norsunluurannikolla ja RAC-rallissa.

Ennen vuoden 1983 päättävää RAC-rallia Saksan Walter Röhrlilla oli enää teoreettinen mahdollisuus uhmata Hannun maailmanmestaruutta, mutta mies ei osallistunutkaan kauden finaaliin, jolloin toteutui Hannu Mikkolan unelma rallin maailmanmestaruudesta. Hänet kukitettiin toiseksi suomalaiseksi rallin maailmanmestariksi pistein 125. Toiseksi sijoittui 102 pistettä kerännyt Saksan Walter Röhrl ja kolmanneksi sadalla pisteellä Markku Alén. Pitkään tavoiteltu mestaruus lämmitti erityisesti 41-vuotiaan Hannun mieltä, olihan hän ollut vasta 37-vuotias saadessaan ensimmäisen mahdollisuuden taistella rallin maailmanmestaruudesta. Tuossa iässä moni on jo ehtinyt lopettaa uransa. Nyt hän oli kuitenkin pystynyt päihittämään nuoremmat kilpakumppaninsa ja saavuttamaan tuon tittelin, jota oli niin pitkään jo tavoitellut. Hän oli nyt saavuttanut uransa huipun ja saanut nimensä historian kirjoihin. Hannu tunsi, että oli nyt saanut hienon, ehtoopuolen kiitoksen ralliurastaan.

Kaudella 1984 Hannu jatkoi vahvoja otteitaan, hän hätyytteli podiumsijoja Monacossa, Keniassa ja Uudessa-Seelannissa sijoittumalla neljänneksi. Hän voitti Portugalissa ja sijoittui toiseksi Kreikassa, Argentiinassa, Norsunluurannikolla sekä Iso-Britanniassa. Kauden päätteeksi Hannu saavutti MM-hopeaa tiimikaverinsa Ruotsin Stig Blomqvistin viedessä mestaruuden ja Markku Alénin pokatessa MM-pronssia. Mitali oli Hannulle jo kuudes. Hän oli saavuttanut MM-mitalin jokaisena vuotena aina siitä saakka, kun rallissa alettiin ajaa kuljettajien MM-pisteistä.

Hannu Audin puikoissa. Kuva. Hannu Mikkolan kuva-arkisto

Kaudella 1985 Hannu osallistui vain neljään MM-ralliin, joiden lisäksi ajoi myös Britannian avointa mestaruussarjaa. Mies jatkoi Audin puikoissa aina kauteen 1987 saakka, jolloin hän voitti Audi 200 Quattrolla Safari-rallin nyt toistamiseen. Tämä jäi miehen viimeiseksi MM-rallivoitoksi.

Kaudeksi 1988 Hannu vaihtoi Audin Mazdaan, jonka puikoissa kisasi kolme kautta ajaen satunnaisesti muutamia MM-ralleja. Kauden 1990 päätteeksi päättyi Mikkolan ja Hertzin 13 vuotta kestänyt yhteistyö. Suomalaisen aisapariksi kaudelle 1991 tuli ruotsalainen Johnny Johansson. Samaan aikaan Hannu Mikkola laittoi hyvän kiertämään suomalaisen moottoriurheilun hyväksi. Timo Mäkinen oli aikanaan auttanut häntä ja nyt hän halusi vuorostaan auttaa nuorta lupausta Tommi Mäkistä. Hannu sai neuvoteltua Puuppolan miehen rallin MM-sarjaan Mazdan rattiin kaudeksi 1991.

Viimeiset kaksi vuotta Hannu kiersi ralleja puolieläkeläisenä, kunnes vuonna 1993 51-vuotias mies päätti ripustaa ajohanskat naulaan Suurajoissa Toyotan testiautolla saavutetun seitsemännen sijan myötä. Hannu oli ollut vuonna 1975 ensimmäinen kuljettaja, joka oli tuonut Toyotalle MM-osakilpailuvoiton ja tehdas halusi näin kiittää häntä lähes 20 vuotta myöhemmin. Koska ura oli päättynyt pikkuhiljaa eikä yhtäkkiä, oli lasku arkeen ollut pehmeä eikä Hannu kokenut missään vaiheessa uran jälkeisiä vieroitusoireita.

Tänä päivänä Hannu Mikkola viettää varsin rauhallista eläkeläisen elämää. Kuva: Hannu Mikkolan kuva-arkisto

Yli 20 vuotta kestäneen pitkän uransa aikana Hannu voitti 18 MM-osakilpailua. Hän vei nimiinsä Jyväskylän Suurajot seitsemän kertaa ja Iso-Britannian RAC-rallin neljästi. Hän on ainoa kuljettaja, joka on voittanut rallin MM-osakilpailun viidellä eri automerkillä: Audilla, Fordilla, Mercedes Benzillä, Peugeotilla ja Toyotalla. Vuonna 2011 Hannu Mikkola nimitettiin Rallin Hall of Fameen.

Tänä päivänä Hannu nautiskelee eläkepäivistään. Hän viettää kesät Helsingin asunnollaan ja talviajat Atlantin toisella puolen. Edelleen hän vierailee silloin tällöin Audilla pienten projektien parissa, mutta nyt tärkeintä on nauttia elämästä eikä kiitää kaasu pohjassa.