Esapekka Lappi

17.1.1991

Rallin WRC2-luokan maailmanmestari


Kartingista menestyneen autourheilijan uransa aloittanut Esapekka Lappi on vuoden 2016 rallin WRC2-luokan maailmanmestari. Hän saavutti rallin Suomen mestaruuden vuonna 2012 voittamalla kaikki seitsemän osakilpailua yhdessä kartanlukijansa Janne Fermin kanssa. Vuonna 2014 Lappi voitti rallin Euroopan mestaruuden. Nykyään hän kisaa Tommi Mäkisen johtamassa Toyota Gazoo WRC -tiimissä, jonka väreissä saavutti Suomen MM-osakilpailuvoiton vuonna 2017.

Saavutukset


Rallin WRC2-luokan maailmanmestaruus 2016
Rallin Euroopan mestaruus 2014
Rallin Suomen mestaruus 2012
Kartingin ICA-luokan Suomen mestaruus 2007

Esapekka Lappi


Esapekka Lappi syntyi vuonna 1991 Pieksämäellä asuvan perheen kuopukseksi. Esapekan veli on häntä 11 vuotta ja sisko kahdeksan vuotta vanhempi, joten nuorimmaisella riitti kotona hoitajia hänen vanhempiensa lisäksi.

Perheen isä ajoi rallia harrastusmielessä ja isoveli kiersi kartingratoja ennen ralliauton rattiin siirtymistä. Näin ollen mikroautot alkoivat kiinnostaa myös Esapekkaa. Kun hän pääsi ensimmäisen kerran kuusivuotiaana Pieksämäen kupeessa sijaitsevan Paltasen Moottoriurheilukeskuksen kartingradalle, ei paluuta enää ollut. Esapekka oli löytänyt intohimonsa moottoriurheilusta.

Esapekan ensimmäiset ajokerrat sujuivat Pieksämäen Urheiluautoilijoiden laina-autolla, mutta pian hänen oli saatava oma kartingauto.

Ensimmäiseen kilpailuunsa Esapekka osallistui 1997, kesällä Varkaudessa. Finaalissa poika joutui kuitenkin toteamaan moottoriurheilun arvaamattomuuden, kun hänen matkansa päättyi kolariin. Erittäin voitontahtoinen Esapekka oli hyvin pettynyt ja debyyttikilpailu päättyi surun kyyneliin.

Pian hänen edessään oli kuitenkin jo toinen kilpailu, joka ajettiin tutulla Paltasen radalla. Edellisestä kilpailusta sisuuntunut Esapekka laittoi kaiken peliin ja ajoi voittoon! Onnistunut kilpailu antoi pontta nuorukaisen kartinguran alulle ja hän alkoi kiertää vanhempiensa kanssa myös kotipaikkakunnan ulkopuolisissa kilpailuissa. Kartingista muodostui koko perheen harrastus ja etenkin Esapekan isälle pojan taustajoukoissa toimiminen tarjosi mukavan henkireiän työn vastapainoksi.

Esapekka Lappi vuonna 2001. Kuva: Juha Poutanen

Esapekka harrasti kartingia kymmenen vuoden ajan. Hän päätti uransa huipulla vuoden 2007 ICA-luokan Suomen mestaruuteen ja Formula A -luokan SM-pronssiin. Nuorukaisen kartingura eteni koko ajan nousujohteisesti. Hän voitti pohjoismaiden EM-karsinnat Tanskassa, sekä otti nimiinsä muun muassa vuoden 2004 Raket Karnevaalin ja vuoden 2005 Yamaha Cupin voitot. Vuonna 2006 hän oli ICA Junior -luokan neljäs.

Erityisesti Esapekan tarkkuus ajossa oli tekijä, joka toi hänelle menestystä, mutta hän oli myös hyvin voitontahtoinen ja tahtoi jatkuvasti ajaa paremmin ja paremmin. Lisäksi yksi menestyksen avaimista oli Red Step -tiimi, jossa Esapekka ajoi kaksi viimeistä vuotta. Jani Pirttisen pyörittämässä tiimissä toiminta oli ammattimaista ja Esapekan kartingura oli kaikkea muuta kuin harrastelua.

Viimeiset vuodet nuorukainen koki paineita menestymisestä, mutta hän itse asetti paineet itselleen. Tämä oli yksi syy siihen, miksi hän myös lopulta päätti jättää kartinguran. Esapekkaa otti päähän, että kartingissa menestymisestä oli tullut niin kallista. Kun hän suuren investoinnin jälkeen matkasi Euroopan kisaan, ja joku sitten ajoi hänen autoonsa pilaten hänen kisansa, ei Esapekka voinut tehdä muuta kuin niellä pettymyksensä. Ralli alkoi kiinnostaa nuorukaista, sillä siinä muut eivät pystyisi samalla lailla pilaamaan toisten suorituksia.

Esapekka ja Teemu Suninen ajoivat samassa tiimissä kartingissa. Esapekka toimi myös Teemun valmentajana ja mekaanikkona muutamissa kisoissa oman kartinguran jälkeen. Kuva Harri Niskanen

Ennen ralliin siirtymistä ja sitä edellyttävän ajokortin saamista 17-vuotiaan Esapekan piti kuitenkin keksiä jotain muuta. Hän päätti osallistua rallisprint-kilpailuihin. Nuorukainen kiersi Honda Civic Type R -autollaan kesän 2008 aikana niin paljon kilpailuja kuin ehti. Esapekka voitti kaikki 22 kilpailua, joihin osallistui! Tulos ei kuitenkaan tullut hänelle yllätyksenä, sillä jo talven aikana hän oli osallistunut menestyksekkäästi muutamaan rallisprint-kilpailuun. Myöskään taso ei hänen mielestään ollut kaikissa kilpailuissa erityisen kova, vaikkakin hän pääsi ajoittain hyvien taisteluiden makuun. Ylivoimaisesta menestyksestä huolimatta Esapekka ei missään vaiheessa edes harkinnut rallisprintistä itselleen uraa. Laji toimi hänelle vain välivuoden treenausmuotona tähtäimen ollessa rallissa.

Koska Esapekka oli viettänyt monta vuotta AKK:n karting-valmennusryhmässä, pääsi hän suoraan ilman varsinaisia näyttöjä rallin valmennusryhmään vuonna 2008. Risto Mannisenmäki näki nuorukaisessa potentiaalia, ja Esapekka jatkoikin ryhmässä vuoden 2012 loppuun saakka.

Esapekka Lapin ensimmäinen oikea ralliauto. Kuva: Lapin perhealbumi

Vihdoin vuonna 2009 Esapekka juhli paitsi täysikäisyyttä, myös pääsyä osallistumaan rallikilpailuihin. Hän aloitti kilpailemisen B-junioreista, jossa keräsi nousupisteitä. Ralliura ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sillä debyyttikisassaan Esapekka täräytti hankeen, toisessa kilpailussa hajosi vaihdelaatikko ja kolmannessa moottori. Alkuvaikeuksien jälkeen nuorukaisen auto alkoi kuitenkin kestää ja hän pääsi maaliin saakka. Debyyttikilpailussa ja yhdessä A-junnujen SM-kisassa sattunutta ulosajoa lukuun ottamatta Esapekka harvemmin ajoi ulos. Hän haki rajojaan enimmäkseen vain treeneissä, joissa teki lähempää kontaktia ojien kanssa, mutta itse kilpailuissa hänen varmuutensa oli huippuluokkaa. Treenikilometrejä kertyi nuorukaiselle paljon. Etenkin valmennusleireillä Esapekka sai arvokasta ajokokemusta, mutta etenkin vuosien 2009-2011 aikana hän oli vakiovieras pusikon puolella. Kaiken kokenut Civic sai tuona aikana niin monta muodonmuutosta, että lopulta siitä oli alkuperäisistä osista jäljellä vain kori.

Pian Esapekka oli saanut tarvittavat pisteet kerättyä B-junioriluokasta ja hän pääsi siirtymään A-junioriluokan kautta yleiseen jo saman vuoden, 2009, syksyn aikana.

Esapekka Lappi ja Janne Ferm vuonna 2010. Kuva: Esapekka Lapin kuva-arkisto

Kauden 2010 Esapekka jatkoi Civicillä ajaen sekä yleisen että nuorten SM-luokkaa. Hänen kartanlukijakseen istuutui Janne Ferm. Lopputuloksena oli SM-hopea nuorista ja SM-pronssi yleisestä. Nuorukainen itse osasi odottaa menestystä junioriluokasta, mutta etuvetoisten yleisen luokan SM-mitali yllätti hänet. Esapekalla olisi ollut hyvät mahdollisuudet myös hopeaan, mutta viimeisessä kilpailussa bensapumpun polttoaineletku irtosi lähtöviivalla, jolloin autoa jouduttiin korjaamaan huoltoalueen ulkopuolella vasten sääntöjä ja Esapekan tulos hylättiin.

Seuraavaksi vuodeksi Esapekkalle hankittiin Citroen C2 -auto ja hän jatkoi etuvetoisissa. Hän aloitti talvikauden viemällä nimiinsä Tunturirallin. Kolmen voiton myötä Esapekka johti sarjaa talvikauden jälkeen vain keskeyttääkseen jokaisen kesäkauden koitoksen. Ensimmäisessä kesärallissa nuorukainen jäi lähtöviivalle jumiin syvien urien takia, ja koska hän ei päässyt irti 20 sekunnissa, hänet hylättiin. Toisessa rallissa Esapekka ajoi ulos ja viimeisessä osakilpailussa hänen autonsa moottori räjähti. Loppupisteissä hän jäi mitalien ulkopuolelle neljänneksi. Ainoa kesäkauden piristysruiske tuli Jyväskylästä, jossa Esapekka debytoi upeasti voittamalla etuvetoisille R2-autoille tarkoitetun 6-luokan. Voitto tuntui nuorukaiselta uskomattoman hienolta. Jo pelkästään ajaminen suuressa kilpailussa kotiyleisön kannustaessa oli upeaa. Lisäksi suoritus poiki Esapekalle kutsun managerointiyrityksen ShootOut -tilaisuuteen Norjaan.

Vuonna 2011 Esapekka Lappi osallistui ensimmäiseen Suomen MM-ralliinsa. Kuva: Toni Ollikainen

Kun kuntotestit ja muut testit oli suoritettu, antoi norjalainen manageritoimisto Esapekalle kauden 2012 aikaa näyttää, mitä hän osaa. Nuorukainen sai Super2000 Fiestan käyttöönsä SM-sarjaan, ja samalla hän siirtyi nelivetoluokkaan. Esapekka tiesi, että hänen oli otettava kaikki irti tästä mahdollisuudesta. Hän taustajoukkoineen yhdessä Printsport –teamin kanssa laittoi ison summan rahaa testaamiseen. Ennen ensimmäistä Riihimäessä ajettua osakilpailua Esapekka tahkosi viisi päivää testejä. Hän tiesi, että nimenomaan suurella testimäärällä, hänellä olisi mahdollista saada myös tulosta. Panostus oli valtava, mutta se kantoi hedelmää. Heti kauden avauksessa Esapekka pystyi lyömään Juha Salon. Kukaan ei odottanut hänen tekevän sitä. Menestys toi lisää itseluottamusta, ja Esapekka jatkoi voittokulkuaan. Hän nappasi ilmiömäisesti Suomen mestaruuden voittamalla debyyttivuotenaan nelivetoluokassa kaikki seitsemän osakilpailua! Kukaan ei koskaan ennen ollut tehnyt vastaavaa, joten ennätysten laittaminen uusiksi lisäsi Esapekan riemua entisestään. Lisäksi hän vei nyt ensimmäisenä kuljettajana Tunturirallin ensin etuvetoisella ja heti seuraavana vuonna nelivetoisella. Esapekka oli myös rikkonut Jari-Matti Latvalan nimissään pitäneen Tunturirallin nuorimman voittajan tittelin.

Vuonna 2012 Esapekka vei Ford Fiesta S2000 -autolla nimiinsä Tunturirallin historian nuorimpana kuljettajana. Kuva: Toni Pakarinen

Lokakuussa Esapekka matkusti Puolaan ajamaan EM-sarjan osakilpailun Skodalla. Tehdas oli ottanut häneen yhteyttä jo talvikauden upeiden suoritusten jälkeen. Suomalainen oli ajanut Skodalle salaisia testejä kevään aikana ja nyt tehdas halusi hänen osallistuvan EM-osakilpailuun. Skoda oli niin vakuuttunut Esapekan otteista, että tarjosi sopimusta jo pelkkien testien perusteella. Ilman kansainvälistä kisakokemusta ollut Esapekka oli hieman hämillään mahdollisuudesta, mutta kiitti luottamuksesta voittamalla Puolan rallin! Hän ei voinut käsittää tilannetta. Eihän hänen pitänyt menestyä nyt näin hyvin, sillä hän oli ajanut vain Suomessa. Tilanne oli absurdi, mutta Esapekka nautti siitä täysillä. Hän oli nyt päässyt tilanteeseen, josta oli aina unelmoinut. Hän oli tehdaskuljettaja, eikä hänen enää tarvinnut miettiä, mitä maksaa, jos ajaa puskaan tai laitetaanko uudet renkaat alle – nyt ne laitettiin automaattisesti.

Vuonna 2012 Esapekka ajoi ensimmäisen rallin Skodan tehdastiimissä. Tuloksena oli voitto Puolan ERC-rallissa. Kuva: Skoda Motorsport

Esapekka lähti kauteen 2013 innostuneena. Hän tulisi nyt ajamaan täyden WRC2-kauden Skodan tehdaskuljettajana. Vuosi ei kuitenkaan alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän osui Monte Carlon toisella erikoiskokeella kiveen, ja auton tukivarsi katkesi. Heti toisessa osakilpailussaan, Portugalissa Esapekka pääsi sen sijaan kuittaamaan elämänsä ensimmäisen WRC2-luokan voiton! Ilo muuttui pian kuitenkin ärsytykseen, kun Esapekka päätettiin siirtää kisaamaan Aasian Tyynenmeren sarjaan. Hän ei pitänyt ratkaisusta, sillä hän tarvitsi kipeästi kokemusta juuri MM-sarjasta. Toki hän ymmärsi, että siirtoon oli selvä syy. Skodalla oli isot markkinat Kiinassa, jossa ajettiin yksi sarjan osakilpailuista, mutta ei hän todellakaan riemusta hyppinyt. Esapekkaa raivostutti, että hänelle annettu lupaus oli petetty. Kaiken lisäksi hän joutui lukemaan omasta siirrostaan internetistä. Tehdas ei ollut kehdannut kertoa asiasta suoraan kasvotusten.

Aasian Tyynenmeren sarja alkoi pian Portugalin MM-osakilpailun jälkeen Uudesta-Seelannista. Esapekka ei voinut muuta kuin hyväksyä tehtaan tekemän päätöksen ja ajaa parhaan mahdollisen suorituksen. Hän voitti kilpailun. Kausi sujui hienosti, mutta moottoririkon, rikkoutuneen takajousituksen ripustuksen ja ulosajon myötä Esapekka jäi lopulta sarjassa toiseksi ja matkasi takaisin Eurooppaan jättäen Aasian Tyynenmeren sarjan lopullisesti taakseen.

Vuonna 2014 Esapekka ajoi Euroopan sarjaa sekä Tshekin kisoja. WRC2-luokan kilpailut jäivät edelleen välistä. Skoda Fabia S2000 -autolla kilpailleen nuorukaisen kausi oli upea ja loppuvuodesta Esapekka kruunattiin Euroopan mestariksi! Hän arvosti titteliä korkealle, sillä kausi ei missään nimessä ollut ollut helppo. Hänen asfalttikokemuksensa oli heikko ja mokia sattui muutamissa kilpailuissa, koska R5-luokan autoja vastaan täytyi S2000 -luokan autolla yrittää kaikkensa koko ajan. Saavutettu mestaruus tuntuikin sen haastavuuden takia entistä paremmalta.

Seuraavana vuonna Esapekka joutui pitämään puolen vuoden kisatauon, kun tehdas valmisti uutta Skoda R5 -autoa, jota oli alettu kehittää jo vuoden 2013 lopussa. Uusi kisakalusto valmistui sopivasti toukokuun Portugalin MM-ralliin, ja Esapekka pääsi vihdoin osallistumaan kunnolla WRC2-luokkaan. Kausi alkoi mukavasti toisella sijalla. Esapekka huudatti Maamme-laulua niin Puolassa kuin kotiyleisön edessä Suomen MM-rallissa. Espanjassa, kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa ja Esapekan seitsemännessä, eli viimeisessä kilpailussa, hänellä oli mahdollisuus saavuttaa uransa ensimmäinen maailmanmestaruus. Kilpailun kuluessa mestaruus alkoi näyttää jo hyvältä Esapekan ajaessa toisella sijalla, mikä olisi tuonut hänelle mestaruuden sen hetkisten sijoitusten perusteella. Nuorukainen ei kuitenkaan halunnut tyytyä kakkossijaan, tai mestaruuteen tallin sisäisellä taktikoinnilla, vaan ajamalla. Esapekan voitontahto oli niin kova, että hän päätti puristaa mestaruuden lisäksi myös voiton finaalista. Hän yritti saada kiinni kisaa johtanutta Ruotsin Pontus Tidemandia ja ajoi auton katolleen. Nuoren miehen pää ei yksinkertaisesti vain kestänyt. Hän sai sanoa hyvästit tittelille ja sijoittui lopputuloksissa MM-pronssille.

2016 maaliskuussa Esapekan elämä muuttui, kun hänen tyttärensä Felissa syntyi. Isäksi tulo vaikutti yllättäen positiivisesti myös hänen ajoonsa. Mies alkoi suhtautua maailmaan ja ralliin eri lailla. Ralli ei enää ollutkaan se elämän tärkein asia ja sen tiedostaminen toi rentoutta hänen ajamiseensa. Ennen kakkossijat eivät kiinnostaneet Esapekkaa pätkän vertaa, hänen oli pakko aina vääntää voitosta näkemättä kokonaisuutta, nyt hän ymmärsi, kuinka tyhmä hänen ajattelumallinsa oli ollut. Edelleenkin hän halusi kehittyä ja voittaa, mutta hän alkoi hyväksyä myös huonommat sijat, joissa pystyi näkemään nyt positiivisiakin puolia. Esapekka myös alkoi tiedostaa, että voittaminen rallimaailman huipulla on kaikkea muuta kuin itsestään selvää.

Esapekka Lappi voitti WRC2-luokan maailmanmestaruuden vuonna 2016. Kuva: Jaanus Ree/Red Bull Content Pool

Vuosi 2016 oli kaiken kaikkiaan Esapekalle hyvä. Mies aloitti kilpakauden Monte Carlosta omalla rahalla tukijoiden avulla. Hän halusi saada lisää kokemusta ja saada ajettua läpi legendaarisen, kapeilla vuoristoteillä ajettavan, haastavan rallin. Virheitä ei tullut, kun panoksena oli omat eurot. Esapekka voitti oman luokkansa RC-2 ja olisi ollut WRC2-luokan toinen, mutta hän ei ajanut pisteistä.

Seuraavasta Ruotsin MM-rallista Esapekka aloitti taistelun WRC2-luokan maailmanmestaruudesta yhdessä Skodan kanssa. Suomalainen onnistui siinä missä moni muu ei. Talvirallissa ei ollut yhtään lunta, mutta hän onnistui jäämään lumihankeen kiinni. Yhdessä kohdassa sattui olemaan lunta sopivastu, ja Esapekka lähes spinnasi jäi juuri siihen jumiin. Hänen onnekseen paikalla oli suomalaisia kisakatsojia, jotka auttoivat hänet takaisin tielle, ja Esapekka menetti vain muutaman minuutin. Viimeisellä pätkällä mies sai kirittyä itsensä vielä kolmanneksi.

Sardiniassa pultti petti Skodan tukivarresta jarrutuksessa, ja Esapekka joutui täten jatkamaan super-rallin turvin keräten yhdeksänneksi korkeimmat pisteet. Puolassa suomalainen johti rallia, mutta toiseksi viimeisellä pätkällä auton rengas hajosi ja hän tippui kolmanneksi. Tilanne ei näyttänyt auvoiselta kolmen kilpailun jälkeen. Esapekka ei ollut saanut kuitattua vielä yhtään voittoa. Mestaruushaaveet siirtyivät yhä kauemmaksi Teemu Sunisen johtaessa sarjaa kolmella voitolla ja yhdellä 16. sijalla. Myös Skoda harkitsi luovuttamista.

Suunta kuitenkin kääntyi kotimaassa, kun Esapekka vei nimiinsä Suomen rallin. Skoda päätti laittaa hänet ajamaan pisteistä myös seuraavaan Saksan ralliin. Esapekalle Saksan ralli ei ollut vahvin vaihtoehto, mutta hän päätti näpäyttää Skodaa ja veikin kilpailun nimiinsä. Miehellä oli erittäin hyvä fiilis saavutuksestaan ja hänen itseluottamuksensa vain kasvoi. Seuraava ralli oli kuitenkin myös voitettava, mikäli hän halusi olla mukana mestaruuskamppailussa. Esapekka veikin nimiinsä kauden toiseksi viimeisen, Walesissa ajetun osakilpailun. Seitsemännen rallinsa ajanut Suninen puolestaan jäi kolmanneksi. Mestaruus ratkeaisi vasta kauden finaalissa Australiassa, sillä Esapekalla oli vielä yksi osakilpailu käyttämättä, niinpä hän lähti maailman toiselle puolelle tavoitteenaan saavuttaa uransa ensimmäinen maailmanmestaruus.

Esapekalla ei ollut menestymispaineita, hänen piti vain ajaa maaliin ja hän saavuttaisi tavoitteensa. Ralli oli pitkä, mutta Esapekka lasketteli hyvällä fiiliksellä kohti maalia ja lapsuuden unelmaansa. Hänet kruunattiin vuoden 2016 WRC2-luokan maailmanmestariksi! Fiilis oli upea, mutta samalla Esapekka ymmärsi, että tämä oli vasta välietappi. Mestaruus tuli vielä ”väärästä” luokasta. Seuraavaksi hän voittaisi WRC-luokan maailmanmestaruuden.

Yksi asia, joka oli viemässä Esapekkaa kohti suurinta tavoitettaan, tapahtui myös vuoden 2016 aikana. Jo edellisvuoden puolella Tommi Mäkinen oli ottanut häneen yhteyttä, ja kaksikko oli jutellut paluun MM-areenoille tekevästä Toyota-tiimistä, jonka tallipäällikkönä Mäkinen tulisi toimimaan. Mies oli kiinnostunut mahdollisesti kiinnittämään Esapekan tiimiinsä, mutta koska projekti oli vielä niin alkutekijöissään, ei Esapekka uskaltanut ottaa puheita tosissaan. Alkuvuonna 2016 keskustelut kuitenkin jatkuivat ja pian Esapekan paikka Toyotan tehdastiimissä oli jo suullisesti sovittu. Asian varmistus vei kuitenkin aikaa. Tilanne muuttui yllättäen täysin syksyllä, kun Volkswagen ilmoitti vetäytyvänsä MM-sarjasta. Nyt kun kovatasoisia kuskeja oli yhtäkkiä vapailla markkinoilla, Esapekka pelkäsi, ettei hän pääsisi tiimiin enää ollenkaan.

Lopulta Mäkinen teki päätöksensä. Toyota GAZOO WRC -tiimissä kisaisivat jo sopimuksen allekirjoittanut Juho Hänninen sekä Volkswagenilta nyt vapautunut Jari-Matti Latvala. Esapekka toimisi tiimin testikuljettajana ja osallistuisi muutamaan osakilpailuun kauden 2017 aikana. Esapekalle päätös oli iso pettymys, vaikka hän saikin paikan tiimissä. Se ei kuitenkaan ollut sitä, mistä oli alun perin puhuttu. Hän oli valmistautunut, että joulukuussa hän ajaisi paljon testiä ja kauden avauksessa Monte Carlossa hän olisi viivalla. Tiimin autot olivat nyt kuitenkin Latvalan ja Hännisen käytössä, mikä tarkoitti, että Esapekka ei juuri ajanut edes testiä. Hän pääsi ensimmäisen kerran Toyotan rattiin vasta helmikuussa ennen Ruotsin osakilpailua. Autoon iski heti tekninen vika, joten lopulta Esapekka ei päässyt ajamaan edes kunnolla testiä. Alku uudessa tiimissä alkoi takkuisesti.

Esapekalle annettiin mahdollisuus osallistua Portugalin osakilpailuun. Hän sai rauhassa testata ja opetella auton saloja. Pian hän ymmärsi, ettei olisi mitenkään ollut valmis vielä Monte Carloon ja hän alkoi myös ymmärtää, miten tärkeää oli saada Latvala tiimiin. Kokenut MM-sarjan kuljettaja pystyi viemään Toyotaa merkittävästi eteenpäin. Esapekka yhdessä Janne Fermin kanssa nuotittivat kaikki rallit, ja toimivat alkukauden kilpailuissa säämiehinä auttaen tiimiä. Samalla he oppivat, miten tiimi toimii ja tutustuivat tiimin työntekijöihin.

Suomalainen rallin dream team, Jari-Matti Latvala, Juho Hänninen, Esapekka Lappi ja tallipäällikkö Tommi Mäkinen. Kuva: Toyota Gazoo Racing

Esapekka tahkosi Portugalissa testiä Toyotan ratissa kaksi päivää ennen itse kilpailua. Nämä päivät olivat erittäin tärkeitä. Kun Esapekan WRC-debyytti vihdoin koitti, oli hän enemmän kuin innoissaan päästessään vihdoinkin tositoimiin. Vauhti oli nousujohteista, ja mies päätti mennä rallin kuluessa Mäkisen juttusille kysymään ohjeita. Tallipäällikkö neuvoi Esapekkaa, että tämä antaisi vain mennä. Jos auto menee ulos, niin se menee ulos. Esapekka oli lauantaina 7-8 sijan paikkeilla, kun hän kolautti hieman kallioon. Hän sai ajettua hitaasti huoltoon ja jäi pari minuuttia, mutta tämä ei hänen fiilistään himmentänyt. Hän oli iloinen, että sai ajaa kilpailukykyisiä aikoja ja välillä pääsi jopa samalle tasolle Latvalan kanssa. Debyyttikilpailu päättyi upeasti Power Stagen neljänteen sijaan. Esapekka oli paitsi tyytyväinen, myös helpottunut. Ennen Portugalia ilmassa oli ollut paljon kysymysmerkkejä, mihin vauhti riittäisi vai riittäisikö se ollenkaan. Esapekka oli nähnyt paljon esimerkkejä kuskeista, jotka nousevat MM-sarjaan suurin odotuksin, mutta jotka tiputetaan nopeasti maanpinnalle. Hänen kohdallaan ei näin onneksi käynyt.

Esapekka osallistui toiseen WRC-kilpailuunsa Italian Sardiniassa. Alku sujui jälleen lupaavasti, mutta jo toisella EK:lla Toyotan vaihdelaatikko hajosi. Silti Esapekka täräytti ilman kakkosvaihdetta  uransa ensimmäisen pohja-ajan! Tämä oli suomalaiselle itselleen erittäin kova juttu. Hän kirjasi nimiinsä kuusi pohja-aikaa, voitti Power Stagen ja sijoittui upeasti neljänneksi! Esapekka oli hyvin tyytyväinen tulokseen.

Puolassa sen sijaan matka päättyi lyhyeen, kun Esapekka leikkasi autollaan hieman liikaa ja osui kiveen. Tuloksena oli keskeytys.

Ennen Suomen osakilpailua Esapekka tiesi hänen olevan vahvoilla kotikentällä. Hän oli aina ollut hyvä Jyväskylässä, joten hän asetti podiumin tavoitteekseen. Vaikka tavoite oli realistinen, Esapekka tiesi sen myös olevan haastava.

Kun Esapekan nimiin sitten kirjattiin Jyväskylän teillä yhä useampia pohja-aikoja, hän oli kuitenkin yllättynyt. Eihän rallin nyt ihan näin hyvin pitänyt mennä. Lauantaina häntä alkoi ottaa päähän, että Latvala pystyi painamaan vieläkin kovempaa. Perjantaina hänellä oli ollut ajossaan hyvä flow-tila, mutta lauantaina hän yritti niin kovasti välttää virheitä, että se näkyi hieman myös vauhdissa.

Lauantai-iltapäivästä johdossa olleen Jari-Matin matka päättyi kuitenkin tekniseen virheeseen ja yhtäkkiä Esapekka oli taas johdossa! Häntä harmitti tiimikaverinsa kohtalo, mutta keräsi kaikki voimansa ja keskittyi ajamaan viimeiset erikoiskokeet lujaa, mutta varmasti. Sunnuntaina elämänsä neljännen WRC-luokan osakilpailun ajanut Esapekka Lappi voitti Suomen MM-osakilpailun ja saavutti uransa ensimmäisen WRC-luokan voiton! Kun Esapekka kuunteli Maamme-laulua, kylmät väreet menivät läpi hänen kroppansa. Lähellä oli, ettei hän alkanut itkeä, niin hyvältä saavutus kotiyleisön edessä tuntui. Hänen unelmanaan oli ollut joku päivä ajaa Jyväskylän ralli WRC-autolla ja voittaa se, nyt nuo molemmat haaveet toteutuivat heti yhdellä kertaa! Hetki oli niin ainutlaatuinen, että Esapekka epäilee koskaan enää kokevansa vastaavaa.

Esapekka Lappi (oik.) ja Janne Ferm (vas.) tekivät sen, minkä Tommi Mäkinen 23 vuotta sitten, voittivat Suomen MM-rallin. Kuva: Toyota Gazoo Racing WRC

Kotikilpailun jälkeen alkoi kuitenkin alamäki. Saksassa Esapekalla oli ehkä hieman optimistinen rengasvalinta. Vauhti oli varsin hyvällä tasolla, mutta yksi liukas paikka yllätti ja mies ajoi suoraan seinään. Kaiken kaikkiaan Esapekalla oli viikonlopun aikana haasteita ajotyylinsä kanssa. Hän ajoi koko lauantain aivan limiitillä ja ilman sen kummempia virheitä, mutta oli silti hitain WRC-auto läpi päivän. Tilanne otti miestä päähän enemmän kuin mikään keskeytys. Hän ei kerta kaikkiaan voinut ymmärtää, mitä olisi voinut tehdä paremmin. Myöhään lauantai-iltana Esapekka alkoi selvittää insinöörien kanssa, miksi hän jäi niin paljon Latvalasta ja Hännisestä. Auto suti liikaa, kun hän lähti hitaista paikoista liikkeelle, mutta kun se saatiin muutettua sunnuntaiksi, niin alkoi tulla taas pohja-aikoja. Seinään ajon myötä tuloksena oli kuitenkin keskeytys.

Seuraavassa Espanjan osakilpailussa alku oli tahmea, kun takajarrun jäähdytyksen putki irtosi ja jarrut pääsivät ylikuumenemaan. Esapekka joutui ajamaan ilman jarruja ja jäi kärjestä minuutin. Lauantaina mies pääsi tekemään ehjällä autolla jälleen hyviä aikoja, mutta ralli päättyi sunnuntaina kaiteeseen, kun hän yritti vielä puristaa kärki aikoja.

Walesin osakilpailussa kellään Toyota-kuljettajalla ei oikein kulkenut. Kaikilla oli jousituksen kanssa ongelmia, eikä Esapekkakaan oikein löytänyt pitoa autoonsa. Ralli sujui lähinnä kokemuksen keräämiseen lopputuloksen ollessa yhdeksäs sija. Kilpailun jälkeen löytyi onneksi syy pito-ongelmiin, mikä pystyttiin korjaamaan kauden finaaliin Australiaan.

Esapekka matkasi Australiaan paremmalla luottamuksella. Auton ohjaustehostin hajosi kuitenkin toisella pätkällä, ja hänen piti ajaa toinen ja kolmas EK läpi ilman tehostinta. Power Stagella kolmanneksi nopeinta kyytiä pitänyt Esapekka sijoittui kilpailun lopputuloksissa kuudenneksi.

Esapekka ei ollut tyytyväinen loppukauteensa Jyväskylän voiton jälkeen. Kokemusta hän sai roppakaupalla, mutta parempia tuloksia olisi ollut tarjolla. Kaudella 2018 hän toivoo pystyvänsä näyttämään kunnolla taitonsa. Mies kokee, että hänellä on nyt myös jonkin verran menestymispaineita niskassaan. Hän toivookin löytävänsä ajoonsa tasaisuuden, etteivät sijoitukset ailahtelisi niin paljon, ja lopputulokset olisivat hyvällä tasolla. Erityisesti Suomen MM-osakilpailussa Esapekka epäilee, että paineet tulevat olemaan suurimmat. Tavoitteena on kuitenkin kääntää se eduksi ja tehdä vahvaa matkaa kohti unelmaa: WRC-luokan maailmanmestaruutta.