Toni Vilander

25.7.1980

Endurancen maailmanmestari


Toni Vilander on endurancen maailmanmestari vuodelta 2014. Vuotta myöhemmin hän saavutti sarjan MM-hopeaa. Hän on voittanut Le Mansin 24 tunnin ajon kahdesti vuosina 2012 ja 2014.

Saavutukset


Endurancen MM-kulta 2014
Endurancen MM-hopea 2015
Le Mansin 24 tunnin kilpailun voitto 2012, 2014
GT2-luokan Italian mestaruus 2005
GT1-luokan Italian mestaruus 2006
FIA GT Championship -sarjan GT2-luokan mestaruus 2007
FIA GT Championship -sarjan GT2-luokan mestaruus 2008
FIA GT Championship -sarjan GT2-luokan hopea 2009

Toni Vilander


Toni Vilander syntyi vuoden 1980 heinäkuun 25. päivänä kankaanpääläiseen perheeseen, jonka naapurissa asuivat sisarukset, joilla molemmilla oli omat kartingautot. Kuusivuotiaana Toni pääsi kokeilemaan heidän ajokkejaan ja innostui välittömästi lajista. Poika pyysi vanhemmiltaan omaa autoa ja lopuksi myös sellaisen sai. Tonin vanhemmilla ei ollut moottoriurheilutaustaa, mutta tärkeää roolia näytteli Teuvo-isän kiinnostus tekniikkaa kohtaan, jonka myötä hän laittoi mielellään Tonin autoa.

Toni ajoi tuhansia ja tuhansia kierroksia Kankaanpään kartingradalla, jossa hän isänsä kanssa opetteli lajin niksejä. Teuvo oli kesäisin asfalttitöissä, joten Toni odotti kotona lähes joka päivä, että isä saapuisi illalla kotiin ja he pääsisivät vielä radalle. Tonilla oli erittäin suuri palo päästä ajamaan.

Jo ensimmäisenä kesänään kartingin parissa Toni myös osallistui ensimmäiseen kilpailuunsa täytettyään heinäkuun lopulla seitsemän vuotta. Debyyttikoitoksena toimi Kankaanpään UA:n kerhokisa. Luokassa oli kolme osallistujaa, joten Toni pääsi aloittamaan uransa palkintokorokkeelta.

Toni vuonna 1990 Sinisalon nahkapuku päällään. Kuva: Toni Vilanderin kuva-arkisto

Ensimmäisen kerran Toni sai tuulettaa voittoa 1980-luvun lopulla piirikilpailussa. Alussa hän ajoi ajamisen innosta, mutta pikkuhiljaa etenkin menestyksen myötä muiden kierrosajat ja suoritukset alkoivat kiinnostaa enemmän, ja Toni halusi olla yhä parempi. Hän harjoitteli erittäin suuria määriä joka vuosi, mutta koska hän piti ajamisesta niin kovasti, ei kova treenimäärä koskaan tuntunut työläältä.

Vuonna 1994 Toni pääsi pokkaamaan kartingin Suomen Cup -mestaruuden ja vuotta myöhemmin junioreiden Suomen mestaruuden. Ensimmäiseen kansainväliseen kilpailuunsa hän osallistui vuonna 1994 Kööpenhaminassa, jossa ajettiin ICA-sarjan kauden päätöskilpailu. Kansainvälinen debyytti ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä uudesta ajokista ja ulkomaisesta kilpailusta innostunut Toni ajoi lopulta uransa ensimmäisen ja viimeisen kerran auton katolleen. Nuorukainen selvisi henkisillä ruhjeilla.

Vuonna 1994 Toni kävi tiukkaa taistoa kartingmestaruudesta Kimi Räikkösen kanssa. Lopulta Toni vei ensimmäisen paikan ja Kimi joutui tyytymään toiseen. Kuva: Toni Vilanderin kuva-arkisto

Ovi kansainvälisille areenoille oli nyt kuitenkin avattu ja kaudella 1995 Toni osallistui sekä kartingin EM- että MM-sarjan osakilpailuihin, joista tuloksena olivat kahdeksas ja viides sija loppupisteissä. Suomen sarjoissa hän kävi enää vain osallistumassa muutamiin koitoksiin. Vuosi 1996 kartingissa oli nuorukaiselle vaikea. Tonin vauhti ja fysiikka eivät riittäneet hänen haluamalleen tasolle, mikä oli kova herätys monella tavalla. Toni alkoi treenata yhä kovemmin ja systemaattisemmin.

Harjoittelu tuotti tulosta ja vuonna 1999 Toni saavutti kartingin Saksan mestaruuden sekä Australiassa ajetun Oceanian mestaruuden. Vuosina 1999-2000 hän keräsi EM-osakilpailulähtöjen voittoja ja vei nimiinsä vuonna 2000 Italian Parmassa ajetun Andrea Margutti Trophyn, kovatasoisen ja arvostetun kansainvälisen kutsukilpailun.

Vuonna 2001 Tonin ei ollut tarkoitus ajaa koko EM-sarjaa, mutta alkukauden hyvät tulokset vaihteellisten luokassa yllättivät, ja niin hän päätti osallistua koko sarjaan. Upeita tuloksia koko kauden tehnyt Toni oli jo matkalla uransa ensimmäiseen Euroopan mestaruuteen, kunnes viimeisessä osakilpailussa iskenyt tekninen vika pilasi hänen mahdollisuutensa, ja suomalainen jäi loppupisteissä podiumin ulkopuolella. Samana vuonna Toni kisasi myös suoravetoisten MM-sarjassa. Hänen paras osakilpailutuloksensa oli kolmas sija, mutta teknisten ongelmien myötä loppusijoituksella ei juuri juhlittu.

Toni kilpaili vuonna 2001 125 Formula C Euroopan mestaruussarjassa. Kuva: Toni Vilanderin kuva-arkisto

Kausi 2001 oli käänteentekevä 21-vuotiaalle Tonille. Hän siirtyi täysipainoisesti pikkuformuloihin RP Motorsport -tiimissä ja osallistui Italian talvisarjaan. Hän kisasi myös tiimissä vuoden 2002 ajaen sekä Formula Renault talvi- että kesäsarjat. Toni kiitti tiimiä luottamuksesta viemällä vuonna 2002 talvisarjan mestaruuden nimiinsä.

Kaudeksi 2004 Toni siirtyi Coloni Motorsport -tiimiin ajamaan Formula 3 Euroseries -sarjaa. Tiimi kuitenkin vetäytyi sarjasta jo neljän osakilpailun jälkeen. Toni päätti jättää myös sarjan kesken ja jatkaa kisaamista tiimin väreissä Italian F3-mestaruussarjassa. Hän olisi vienyt sarjan mestaruuden, vaikkei päässyt kaikkiin kilpailuihin mukaan, mutta sääntöjen mukaan kilpailijoiden tuli osallistua lähes jokaiseen starttiin, mikä ei Tonin osalta täyttynyt ja näin ollen hänellä ei hienoista suorituksistaan huolimatta ollut mahdollisuutta mestaruustitteliin.

Kaudella 2005 Toni saavutti ensimmäisen Italian GT2-luokan mestaruutensa yhdessä Alesandro Pier Guidin kanssa. Hän ajoi lisäksi Italian F3000-sarjassa neljänneksi saavutettuaan yhden osakilpailuvoiton. Toni hälytettiin myös GP2-auton rattiin tuuraamaan Gianmari Brunia kauden kahteen viimeiseen osakilpailuun Italian Monzan ja Belgian Spa-Francorchampsin radoille. Huolimatta uudesta sarjasta ja uudesta autosta Monzassa suomalainen tykitti kylmiltään kilpailun nopeimman kierrosajan. Spassa Toni oli sijalla 4-5, kun turva-auto tuli radalle, ja hän teki ajovirheen ensimmäiseen mutkaan joutuen keskeyttämään. Kahdesta kilpailusta jäi kuitenkin positiivinen maku.

Vaikka tiimi tuli taloudellisesti vastaan, olisi seuraavan kauden tallipaikka maksanut Tonille lähemmäksi miljoona euroa. Näin ollen mies jatkoi kisaamista GT-autoilla myös kaudella 2006, jolloin hän saavutti toisen Italian GT-sarjan mestaruuden Masarati MC12:lla GT1-luokassa yhdessä Giambattista Gianoccaron kanssa.

Kaksi Italian mestaruutta toi Tonille yhteydenoton, josta hän ei olisi osannut edes unelmoida. Ferrari lähestyi suomalaista ja ilmoitti halusta tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Talli pyysi Tonia ajamaan Yhdysvaltoihin kolmeen endurance-kilpailuun, koska heidän vakiokuljettajillaan Mika Salolla ja Jaime Melolla oli päällekkäisiä kilpailuja. Toni mietti kuumeisesti, oliko Kimi Räikkönen managereidensa David ja Steve Robertsonin kautta mahdollisesti vinkannut hänestä Ferrarille, vai oliko italialaistalli itse pistänyt hänen taitonsa merkille. Oli miten oli, Toni oli otettu upeasta mahdollisuudesta. Erityisen innoissaan hän oli kisamatkasta Yhdysvaltoihin.

Toni otti mukaansa rapakon taakse Italian tiiminsä pomon. Varsinaista tukea hän ei olisi kuitenkaan välttämättä tarvinnut, sillä jo ensimmäisessä kilpailussa hän ajoi nimiinsä paalupaikan ja uuden rataennätyksen. 45 minuuttia kilpailun alun jälkeen mies täräytti päin seinään osuttuaan kanssakilpailijan autosta valuneeseen öljyyn. Auto meni romuksi ja Tonia harmitti tilanne suunnattomasti. Onneksi Ferrari näki kuitenkin suomalaisen potentiaalin ja sen, ettei auton kolarointi ollut hänen syytään.

Toni ja Gianmari Bruni veivät GT2-luokan mestaruuden vuonna 2008. Kuva: Toni Vilanderin kuva-arkisto

Toni osoittautuikin luottamuksen arvoiseksi. Vuonna 2007 hän vei Ferrarilla nimiinsä yhdessä saksalaisen Dirk Müllerin kanssa FIA GT Championship -sarjan GT2-luokan mestaruuden, jota pidettiin epävirallisena maailmanmestaruutena. Seuraavana vuonna Toni uusi tittelin tällä kertaa yhdessä italialaisen Gianmari Brunin kanssa. Vuonna 2009 kaksikko yritti jälleen tavoitella titteliä, mutta he jäivät lopulta hopealle vain yhden pisteen erolla.

Vuonna 2012 Toni saavutti vihdoin pitkäaikaisen unelmansa. Hän voitti yhdessä entisen F1-kuljettaja Giancarlo Fisichellan ja Brunin kanssa legendaarisen Le Mansin 24 tunnin kilpailun GTE Pro -luokan. Toni osallistui kilpailuun ensimmäisen kerran jo vuonna 2008 ja nyt hän vihdoin saavutti tuon tavoitellun tittelin. Mies oli ollut usein lähellä voittoa, edellisvuonna hän jopa ylsi toiseksi, mutta aina haave oli kariutunut loppumetreillä – usein tekniseen vikaan. Saavutus ei kuitenkaan iskenyt Toniin aivan heti. Kului kuukausia, kenties vuosikin, ennen kuin hän todella ymmärsi saavutuksensa suuruuden. Koko kilpailun merkitys on kasvanut Tonin mielessä vuosien aikana. Tänä päivänä vuoden 2012 sekä kaksi vuotta myöhemmin samalla kokoonpanolla uusittu voitto ovat Tonille erittäin tärkeitä, ja hän arvostaa ne korkealle urallaan.

Ensimmäisenä Le Mansin -voittovuotenaan 2012, Toni tiimeineen nappasi voiton myös Bahrainista. Koska mies ei osallistunut kaikkiin kilpailuihin, hän sijoittui FIA GT1 MM-sarjan loppupisteissä yhdeksänneksi.

Vuoden 2013 lupaavan tuloksen myötä, Toni ajatteli, että hänellä voisi olla mahdollisuuksia Endurancen MM-sarjan mitaliin. Hän oli päässyt kauden aikana kipuamaan neljästi podiumille yhdessä tiimikavereidensa Kamui Kobayashin ja Olivier Berettan kanssa ja kausi oli päättynyt hienosti voittoon Bahrainissa. Yhden keskeytyksen myötä tiimi oli kuitenkin jäänyt viidenneksi.

Toni saavutti AF Corse -tiimissä endurancen maailmanmestaruuden vuonna 2014. Kuva: AF Corse

Kausi 2014 alkoikin upeasti, kun Toni yhdessä Brunin ja Fisichellan kanssa lunasti Silverstonen neljännen sijan jälkeen voitot Spasta ja Le Mansista. Yhdysvalloissa ajetusta kauden neljännestä osakilpailusta tuloksena oli kolmas sija ennen Japanin Fujin radalta saavutettua voittoa. Kiinan Shanghaissa miehet joutuivat keskeyttämään, kun Bruni ajoi lähdössä päin kanssakilpailijaa, jonka auto oli sammunut radalle ja romutti kaluston täysin. Harmitus huuhdeltiin pois kuitenkin jo seuraavassa osakilpailussa, kun miehet nousivat jälleen korkeimmalle korokkeelle Bahrainissa. Voitto tarkoitti, että Toni, Fisichella ja Bruni nappasivat FIA World Endurance Championship -sarjasta GTE Pro -luokan maailmanmestaruuden jo ennen kauden finaalia! Tonille saavutus oli ikimuistoinen. Hän oli nyt päässyt kirjoittamaan Ferrarin menestyksen kirjaan uuden sivun ja ollut tekemässä suomalaista moottoriurheiluhistoriaa! Vuosina 2007-2008 hänellä oli aina ollut pelko puserossa, jatkuisiko hänen uransa Ferrarilla. Hän oli usein jännittänyt, riittäisivätkö hänen suorituksensa tallipaikkaan myös seuraavaksi kaudeksi. Hän oli joutunut tsemppaamaan ja psyykkaamaan itseään jatkuvasti hyviin suorituksiin. Paine oli ollut käsin kosketeltavissa. Nyt hänen asemansa oli vakiintunut. Ferrari arvosti hänen työpanostaan ja hän oli iloinen päästessään tuomaan tallille maailmanmestaruuden.

MM-titteli ei kuitenkaan varsinaisesti ollut koskaan Tonin tavoite. Hän on aina yrittänyt parhaan mukaan mennä ja toimia niin, että menestystä tulisi, mutta aina hänen palonsa on tullut itse ajamisesta.  Miehen vahvuuksina ovat olleet etenkin hänen vahva henkinen kanttinsa sekä kova taistelutahto. Toni näkee, että hänen avaintekijänsä mestaruuden saavuttamiseksi olivat vauhti, luotettavuus, hyvä tiimi sekä Ferrari autonvalmistajana. Menestys ei koskaan tule helpolla, ja Toni tiimeineen oli tehnyt tittelin eteen valtavasti työtä.

Risi Competizione -tiimi vuonna 2016 Le Mansissa. Kuva: Risi Competizione

Seuraavan kauden aikana Toni kuitenkin huomasi, että mestaruus oli vaikuttanut myös toisella tapaa. Rauhallisuus ajosta oli nyt hävinnyt, koska enää millään muulla kuin voittamisella ei ollut väliä. Vaikka Toni ja Bruni sijoittuivat kauden loppupisteissä toiseksi, olivat monet Ferrarilla sitä mieltä, että heidät olisi pitänyt kuskiparina erottaa.

Toni vietti kaudet 2016 ja 2017 kisaamalla eri kilpailuissa Yhdysvalloissa Risi Competizione -tiimissä yhdessä Fischicellan kanssa. Lopulta Bruni irtisanoutui itse Ferrarilta.

Kaudelle 2016 Toni sai alleen uuden turbomoottorisen Ferrarin. Alkukaudesta tiimi kärsi haasteita, kun se yritti löytää oikeita säätöjä ja vauhtia. Le Mansissa Toni ja Fischicella olivat kuitenkin nopein Ferrari, ja he taistelivat voitosta aivan loppuun saakka sijoittuen lopulta toiseksi. Kauden kohokohta koitti loppuvuodesta, kun parivaljakko voitti Atlantassa ajetun 10 tunnin Petit Le Mans -kilpailun.

James Calado, Toni-Vilander ja Giancarlo-Fisichella juhlivat Petit Le Mansin voittoa vuonna 2016. Kuva: Risi Competizione

Vuonna 2017 Toni jatkoi voittokulkuaan. Tällä kertaa hän nappasi ykkössijan debytoimastaan Australian Liqui Moly Bathurstin 12 tunnin kilpailusta Maranello Motorsport -tiimissä Ferrari 488 GT3-autolla yhdessä Jamie Whincupin kanssa. Kilpailun nopeimman kierroksen ja paalupaikan nimiinsä kirjauttanut suomalainen arvosti voittoa suuresti, sillä hän oli kovasti halunnut viedä vuoren rinteillä ajetun koitoksen nimiinsä. Toni ajoi yhden uransa parhaimmista kilpailuista ja hänestä tuli nyt toinen suomalainen Mika Salon ohella, joka voitti kilpailun.

Myös Yhdysvalloissa Tonin kilpakausi sujui mukavasti. Daytonassa hän johti kilpailua, mutta turva-auton tultua sekoittamaan pakkaa, mies sijoittui lopulta kolmanneksi. Sebringin 12 tunnin kisasta tuloksena oli niin ikään kolmas sija, mutta kauden puolivälin kilpailut päättyivät kolareihin. Talli jätti kisoja välistä, mutta kun Toni tiimikavereineen palasi loppukaudesta taas kisa-areenoille, olivat he jälleen podiumilla.

Pitkän ja menestyksekkään uran moottoriurheilussa tehnyt Toni tullaan näkemään kilparadoilla myös tulevaisuudessa. Miehellä lähtee nyt 12:s kilpakausi Ferrarilla käyntiin ja hänen tarkoituksenaan on ajaa vuosi kerrallaan. Hän ei ota suuria paineita siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tavoitteena on kuitenkin luonnollisesti ajaa hyvä ja vahva kausi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Tonille on tulossa hyvin kiireinen vuosi Amerikan ja Euroopan kisojen välillä. Kausi alkaa tammikuun lopussa Daytonan 24 tunnin kisalla ja kauden finaali ajetaan marraskuussa. Tonista tuli tammikuun 2018 alussa jälleen isä. Hänet pitävät kotona kiireisenä kolme poikaa.

Toni toimii nykyään myös C More -kanavan F1-toimittajana yhdessä Mervi Kallion kanssa. Kuva: Toni Vilanderin kuva-arkisto

Toni on kiitollinen saadessaan työskennellä intohimonsa parissa. Toki vuosiin on mahtunut vaikeitakin hetkiä. Viimeisinä vuosina mies on menettänyt Le Mansin luokkavoittoja tekniikkamurheiden takia. Ne ovat olleet kovia paikkoja. Moottoriurheilu on tuonut Tonille hienoja kokemuksia, iloa ja kyyneleitä, paljon matkustamista ja hyvin erilaista elämää normaaliarkeen verrattuna. Aina elämä ei ole ollut mitään herkkua, mutta mies on intohimolla lajia kohtaan mennyt eteenpäin. Hän on saanut lajista myös paljon tärkeitä ystäviä. Erityisen tyytyväinen Toni on siitä, että hänellä on hyvät välit jokaiseen tiimiin, jossa hän on pitkän uransa aikana ajanut.