Ari Vatanen

27.4.1952 -

Rallin maailmanmestari


Ari Vatanen on ensimmäinen suomalaisen autourheilun maailmanmestari. Vuonna 1981 rallin maailmanmestaruuden voittanut Vatanen on vienyt nimiinsä myös legendaarisen Paris-Dakar-Rallyn neljästi. Ralliuran jälkeen miehestä kuoriutui suosittu poliitikko, joka vaikuttaa edelleen moottoriurheilun parissa.

Saavutukset


Maailmanmestaruudet: 1: 1981
MM-osakilpailuvoitot: 10
MM-palkintosijoja: 27
Erikoiskoevoittoja: 527
Dakar Rally -voitot: 4: 1987, 1989, 1990, 1991
Pikea Peak -voitot: 1: 1988

Ari Vatanen


Suomen ensimmäinen rallin maailmanmestari Ari Pieti Uolevi Vatanen syntyi 27 huhtikuuta vuonna 1952 tuupovaaralaiseen perheeseen.

Arin uran alku ei ollut klassinen. Hänen isänsä Aarne Pekka kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1960 Arin ollessa vasta 8-vuotias. Ari ja hänen kolme nuorempaa sisarustaan olivat vanhempiensa mukana autossa. ”Elämä on ihmeellistä, eikä se taivu ihmisen mittoihin. Olimme matkalla hautajaisiin ja jälkeenpäin Hertta-äitini huomasi, että olimme matkalla vääränä päivänä! Olin kuulemma sanonut onnettomuuden jälkeen, että ”kesytän auton”. Ehkä kesytinkin auton, mutta elämä kesyttää meidät”, Ari miettii nyt 57 vuotta onnettomuutta myöhemmin.

Onnettomuuden jälkeen perheessä ei ollut autoa neljään vuoteen. Ari haaveili rallista, mutta ei osaa sanoa, mistä polte sai alkunsa. Kesällä 1964 Kuopio-rallin pikataival oli Konnunniemen tiellä ja maali Tuupovaaran kylällä. Ralli oli tullut vihdoin Tuupovaaraan.
”Ensimmäinen auto saapui 02.00, ja muun perheen käydessä nukkumaan, ajoin polkupyörällä katsomaan tiukkenevaan alamäkivasempaan neljä tuntia ennen ensimmäisen auton tuloa. Tätä mahdollisuutta en menettäisi. Kun ensimmäinen auto, Volvo 544 meni mutkan läpi luisissa rumpujarrujen hohtaessa punaisena, olin haltioissani! Orpopoika ojan penkalla hämyisässä kesäyössä, mutta mieleni meni auton mukana.”

14-vuotiaana Ari osallistui luvatta äitinsä pienellä Opel Kadetillä ensimmäiseen jääratakilpailuunsa, kun Tuupovaaran Lions Club järjesti kilpailun Lastujärven jäällä. Nuorukainen oli erittäin innoissaan ensimmäisestä kilpailustaan. Innostus vaihtui pian kuitenkin häpeään, sillä vielä varsin kokematon Ari ajoi toisen auton perään. Hän soimasi itseään suuresti tekemästään virheestä. Se ei kuitenkaan vienyt hänen innostustaan moottoriurheiluun ja niin Ari harjoitteli entistä kovemmin.

Ensimmäiseen rallikilpailuunsa, Hankiralliin Ari osallistui vuonna 1971 ollessaan 18-vuotias. Debyyttikilpailun tuoma jännitys näkyi selvästi, sillä nuorukainen starttasi ensimmäiselle EK:lle talvisaappaat jalassaan. Ajokengät olivat unohtuneet Opel Kadettin takakonttiin. Uran ensimmäisen rallikilpailun tulokseksi kirjattiin 31. sija.

Tästä alkoi nuorukaisen kiertäminen Suomen eri ralleissa. Vuoden 1971 aikana hän kilpaili yli kymmenessä rallissa. Ensimmäisen kerran Ari nousi podiumille saman vuoden Jyväskylän Talvirallissa, jossa sijoittui toiseksi. Uran ensimmäinen voitto koitti niin ikään vuonna 1971 Tott-Porrassalmi Rallissa.

Useiden kansallisten kilpailuiden palkintopallisijojen jälkeen Ari osallistui vuonna 1974 ensimmäiseen kansainväliseen kilpailuunsa, silloiseen Suurajoon, nykyiseen Neste Ralliin. Tuloksena rallista oli keskeytys, mutta samana vuonna hän osallistui myös Opelillaan Itäralliin, jossa haastoi tuon ajan suuren nimen Hannu Mikkolan. Ari teki yllättäen ensimmäiselle EK:lle kovimman ajan, mikä yllätti sekä hänet itsensä myös Mikkolan. Lopulta nuorukainen jäi rallissa toiseksi, mutta hän oli ottanut nyt ison askeleen eteenpäin urallaan.

Arin ajatusmaailmaan ei sopinut, että kilpailutilanteessa voisi varmistella. Hän nautti kaksintaisteluista ja täysillä vetämisestä. Hän ei koskaan päästänyt itseään helpolla, vaan puristi aina kaiken itsestään. Kakkos- tai kolmossijat eivät merkinneet hänelle yhtään mitään. Myös katsojat nauttivat hänen vauhdikkaasta ajotyylistään.

Ari kilpaili vuosikymmenen viimeiset vuodet kansainvälisissä ralleissa nyt Ford Escort RS 1800 -auton puikoissa. Hän vei nimiinsä lukemattomia Britannian rallisarjan kilpailuita. Vuonna 1977 Ari nousi ensimmäistä kertaa MM-sarjan podiumille sijoituttuaan toiseksi Uudessa-Seelannissa. Sama toistui samassa paikassa kaksi vuotta myöhemmin, jolloin suomalainen sijoittui kolmanneksi. Uudesta-Seelannista hän matkasi Suomeen, jossa osallistui Suurajoihin. Tuloksena vuoden 1979 kilpailusta oli toinen sija Markku Alénin viedessä voiton.

Arin todellinen kansainvälinen läpimurto tapahtui viimeistään vuonna 1980. Tuolloin hän saavutti merkittävän etapin urallaan Kreikan Akropolis-rallissa. Hän saapui Ford Escortinsa kanssa voittajana maaliin! Uran ensimmäinen MM-osakilpailu voitto oli nyt plakkarissa. ”Olin todella iloinen ja helpottunut. Olinhan heittänyt ikkunasta monta voittoa liiallisen yrittämiseni takia. Onneksi Fordin Peter Ashcroft oli pitkämielinen eikä laskenut Borehamin nurkissa olevia rutattuka Escortteja…”

Ari Vatanen toi Fordin puikoissa Suomeen maan ensimmäisen autourheilun maailmanmestaruuden. Kuva: Marko Mäkinen

Seuraavana vuonna Ari osallistui ensimmäiseen kokonaiseen MM-rallikauteensa. Vaikka hän suoritti samaan aikaan varusmiespalvelustaan, onnistui hän tekemään huikeaa jälkeä läpi kauden. Ari vei nimiinsä niin Kreikan kuin Brasiliankin osakilpailun. Hänen elämänsä kohokohta koitti kuitenkin kesällä kauniissa Keski-Suomen suvimaisemissa. Ari voitti kotiyleisön edessä Jyväskylän MM-osakilpailun! Hän oli niin onnellinen suorituksestaan, että tunsi leijuvansa pilvissä. Voitolla oli myös suuri merkitys itseluottamuksen kannalta, koska hän ei tyytynyt helppohin MM-pisteisiin vaan kamppaili loppuun asti voitosta Markku Alénin kanssa. Ari tunsi, että kotikilpailun voiton jälkeen hän oli saanut henkisen yliotteen, jonka avulla taisteli loppukauden kilpailut.

Vaikkei voittoja enää tullutkaan, Ford Escort RS1800 -autolla kilpaillut Ari kukitettiin RAC-rallin toisen sijan myötä vuoden 1981 rallin maailmanmestariksi!
”Mestaruus tuntui lähes epätodelliselta. Ensimmäisen MM-voiton olin saanut vasta edellisenä vuonna ja nytkin mestaruus ratkesi vasta viimeisessä kilpailussa.”

Matka maailmanmestariksi oli ollut kaikkea muuta kuin helppo. Tie oli erittäin kivinen ja vuodet haastavat, mutta lopulta Ari oli saavuttanut sen, josta jo lapsena unelmoi. Työ oli ollut vaivansa arvoista.

Maailmanmestaruusjuhlinnan jälkeen koitti paluu arkeen. Ari kilpaili yksityisellä Fordilla ja Opelille vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuitenkin muuttui, kun suomalainen voitti Opelillaan Safari-rallin. Suoritusta oli todistamassa Peugeotin tuleva tallipäällikkö Jean Todt. Ranskalainen teki Arille tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä. Vatasesta tehtiin Peugeotin tallikuski.

Ari ajoi ensimmäisen rallinsa Peugeot 205 Turbo 16 -autolla Korsikalla vuonna 1984. Vaikka monet epäilivät talin vahvuuksia, johti suomalainen rallia viidellä minuutilla ennen kuin rengasrikko laski eron kahteen minuuttiin. Ari jatkoi kärjessä, mutta yhtäkkiä hänen autonsa joutui vesiliirtoon. Hän ajoi vaarallisesti ulos. Arin kypärä lähti onnettomuudessa irti hänen päästään ja auto syttyi välittömästi palamaan! Ranskalaistiimin väreissä tehdyn debyyttirallin keskeytyksen lisäksi oli vähällä jäädä kesken paljon muutakin.
”Kun palasin kotiin Englantiin ja pienet lapseni juoksivat iloisesti minua kohti, niin sydämessäni kourasi. He eivät tienneet, miten lähellä oli, etten olisikaan palannut kotiin.”

Ari oli lähellä voittaa uransa toisen maailmanmestaruuden Peugeotin väreissä kunnes kaikki muuttui Argentiinan osakilpailussa. Kuva: Marko Mäkinen

Korsikan jälkeen suomalainen palasi sorvin ääreen kuitenkin entistä vahvempana. Hän voitti kauden aikana niin Jyväskylässa kuin San Remossakin ja vei nimiinsä RAC-rallin.

Seuraavana vuonna huikea meno jatkui, vaikkakin se alkoi erikoisesti. Ari osallistui kauden 1985 avanneeseen Monte Carlo -ralliin yhdessä kartanlukijansa Terry Harrymanin kanssa. Britti teki kuitenkin virheen laskelmissaan ja parivaljakko saapui AT-asemalle neljä minuuttia etuajassa. Heille lätkäistiin kahdeksan minuutin aikarangaistus! Ari ei asiasta hätkähtänyt. Hän oli parhaimmillaan juuri tiukoissa tilanteissa. Suomalainen veti jään ja lumen peittämiä kapeita ruhtinaskunnan katuja kuin mieletön ja voitti lopulta rallin ohitettuaan kovan kilpakumppaninsa Saksan Walter Röhrlin!

Suomalainen oli lyömätön myös Monte Carloa seuranneessa Ruotsin MM-rallissa. Hän oli nyt voittanut viisi rallia putkeen edellisvuoden Suomen osakilpailusta lähtien ja osoittanut, että Peugeot pystyi lyömään Audin. Lisäksi suomalainen oli noussut ehdottomaksi kauden 1985 maailmanmestari-suosikiksi. Aria pidettiin 1980-luvulla tehokkaiden B-ryhmän autojen aikakauden nopeimpana kuljettajana.

Kaikki kuitenkin muuttui kauden kahdeksannessa osakilpailussa, Argentiinan MM-rallissa.

Ari ajoi toisella EK:lla täyttä vauhtia, yli 190 km tunnissa, kun hänen autonsa rengas osui kuoppaan. Peugeot lensi ilmaan ja pyöri useita kertoja ympäri kunnes laskeutui maahan. Arin penkki irtosi ja hän pyöri auton sisällä holtittomasti. Suomalainen kuljetettiin Cordoban sairaalaan, jossa selvisi, että hänellä oli kahdeksan murtunutta kylkiluuta, vaurio rintakehässä, kaularangan murtuma, lannerankavaurio sekä murskaantunut polvi. Ari kävi läpi pitkän ja vaikean leikkausrupeaman Suomessa. Henkisesti tuo aika oli hänelle erittäin vaikeaa. Hän oli varma, että kuolisi.

Pikkuhiljaa suomalainen alkoi kuntoutua elämänsä kovimmasta kamppailusta. Reilu vuosi onnettomuuden jälkeen Arin kunto alkoi olla sillä tasolla, että hänet oli saatu houkuteltua mukaan Suurajoihin katsojan roolissa. Tuttu ilmapiiri ja vanhat ystävät tekivät ihmeitä. Tuona viikonloppuna Ari tunsi heränneensä pitkästä henkisestä painajaisestaan. Silti arvet loppukesän 1985 Argentiinan onnettomuudesta jäivät mieheen pysyvästi.

Ari palasi kilpailuihin 18 kuukautta onnettomuuden jälkeen vuoden 1987 Paris Dakar –rallissa. Ralli alkoi Pariisissa ajetulla lyhyellä kokeella, joka määritteli lähtöjärjestyksen Afrikassa. Teknisen vian vuoksi Ari menetti prologuessa paljon aikaa ja starttasi Afrikassa kilpailuun käytännössä viimeisenä autona. Kilpailu osoittautui huikeaksi erämaaseikkailuksi, jonka Ari kuitenkin voitti monien vaikeuksien jälkeen.
”En ymmärrä vieläkään, miten oikein pääsin ohi edessäni pölyttäneistä yli 270 autosta ja kuorma-autosta! Algeriassa ajetaan kapeilla poluilla, joiden ulkopuolella on vain kivikkoa ja kuoppia. Ymmärtämättömän ensikertalaisen onnea! Nyt en uskaltaisi ajatellakaan sellaisia ohituksia. Kaiken kaikkiaan erämaarallit ovat olleet minulle syvällistä elämänkoulua tutustuessani äärettömän ankarissa oloissa asuviin ihmisperheemme jäseniin. Mitä jos minä olisin syntynyt Timbuktussa Tuupovaaran sijasta? Tuntuu kuin emme olisi samalta planeetalta.”

Vuoden 1987 Suurajot toimivat Arin come back -kilpailuna MM-sarjaan. Hän oli voittanut taistelunsa kuolemaa ja omia pelkojaan vastaan ja oli valmis palaamaan kilpakentille nyt tosissaan. Paljon oli kuitenkin kahden vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Ylitehokkaat B-ryhmäläiset olivat vaihtuneet Toivosen onnettomuuden myötä A-ryhmän autoihin. Ari sai alleen kotikilpailuunsa Fordin tehdastallin Sierra RS Casworthin. Ero Arin edelliseen kisapeliin oli huikea. Jo ensimmäisissä testeissä hän ajatteli, ettei auto yksinkertaisesti kulje mihinkään. Tilanne tuntui turhauttavalta, mutta varikkoihmisten ja yleisön tuki ja kannustus olivat erittäin tärkeää ja sydäntä lämmittävää paluun tehneelle miehelle. Ari jopa kuuli yleisön kannustushuudot erikoiskoepätkillä kypäränsä sisälle.

Ari oli tehnyt paluun ja minkälaisen paluun! Hän sijoittui ensimmäisessä MM-kilpailussaan vaikean onnettomuuden jälkeen toiseksi takavetoisella autolla. Voittaja Markku Alénin ja muilla kärkikuljettajilla oli nelivetoiset autot. Podiumsijoitusta tärkeämpääkin Arille oli kuitenkin henkinen voitto, hän oli voittanut onnettomuuden jälkeisen pimeän ajan ja elämä tuntui taas maistuvan. Tuo vuoden 1987 elokuun viimeinen viikonloppu on piirtynyt ikuisesti hänen mieleensä ajankohtana, jolloin hän oli voittaja – ei Suurajojen voittaja, vaan paljon merkittävämmän taistelun voittaja.

Ari oli nyt valmis palaamaan tositoimiin MM-sarjaan. Peugeotilla ei kuitenkaan ollut antaa hänelle kilpailukalustoa. Sen sijaan Jean Todt tarjosi Arille vaihtoehtoa osallistua Peugeotin väreissä erämaaralleihin. Suomalainen päätti unohtaa MM-areenat ja jatkaa uraansa aavikoilla. Tuon päätöksen tehdessään hän ei olisi kuitenkaan voinut kuvitella millainen menestystarina siitä kehkeytyisikään.

Ari voitti 10 vuoden aikana yli 30 aavikkorallia. Legendaarisen Pariisi-Dakar-rallin hän vei nimiinsä neljästi. Vuosina 1987, 1989 ja 1990 Ari saavutti tittelin Peugeotin ratissa ja vuonna 1991 hän ajoi voittoon Citroënilla. Lisäksi vuonna 1988 Ari voitti Yhdysvaltojen Kalliovuorilla ajetun suositun Pikes Peak -kilpailun tehden samalla Peugeotillaan kilpailun ennätysajan.

Aavikkorallien menestyksestä huolimatta Ari halusi saada yhden onnettomuuden jälkeisen rallin MM-osakilpailuvoiton nimiinsä. Vuonna 1990 tuo unelma oli lähellä toteutua kotiyleisön edessä Jyväskylässä. Ari kävi tiukkaa taistoa Carlos Sainzin kanssa, mutta joutui lopulta antautumaan vain 19 sekunnilla espanjalaiselle. Ari oli silti tyytyväinen toiseen sijaan Mitsubishillaan. Sama toistui vuoden 1993 Jyväskylän MM-rallissa. Lopulta kaksintaistelu kahden kovan suomalaisen kesken päättyi reilun puolen minuutin erolla Toyotalla kilpailleen ja samana vuonna maailmanmestaruuden voittaneen Juha Kankkusen hyväksi.

Mitsubishi palkitsi Arin vuoden 1990 Suomen osakilpailun kakkossijasta varsin omalaatuisella tavalla. Ari sai yllättäen potkut! Mies oli juuri ehtinyt kieltäytyä Subarun tarjoamasta sopimuksesta luulleessaan jatkavansa uraansa Mitsubishin väreissä. Hän jäi aivan yllättäen täysin tyhjän päälle. Tämän jälkeen Ari ajoi kuitenkin MM-ralleissa keikkakuskina ja onnistui silloin tällöin nousemaan podiumille. Lisäksi vuonna 1997 hän voitti aavikkorallien maailmanmestaruuden.

101 MM-osakilpailun, 27 palkintosijan, 10 MM-osakilpailuvoiton, yhden maailmanmestaruuden ja yli 20 aktiivivuoden jälkeen Vatanen päätti lopettaa uransa vuoden 1998 marraskuiseen Britannian MM-ralliin. Viimeinen kausi oli ollut varsin onnistunut, Ari oli sijoittunut Safari-rallissa kolmanneksi ja Portugalissa viidenneksi. Jyväskylän MM-ralli, jossa mies kilpaili yksityistallin Fordilla ja Britannian RAC-ralli, jossa hänen allaan oli tehdas-Subaru, päättyivät teknisiin ongelmiin.

Seuraavana vuonna Arin elämä koki jälleen suuren muutoksen, kun hänet valittiin Kokoomuksen listoilta Euroopan parlamentin jäseneksi. Hän oli alkanut valmistautua vaaleihin jo ennen ralliuransa lopettamispäätöstä.

Suomalaisesta kuoriutui erityisesti Ranskassa hyvin arvostettu oikeistopoliitikko. Vuonna 2004 hänet valittiin Ranskasta europarlamenttiin. Mies sai yhden pikataipaleen lisää elämän rallissa. Autourheilua Ari ei kuitenkaan ole koskaan jättänyt täysin taakseen, vaikka alun perin näin suunnittelikin. Mies teki paluun MM-areenoille vuonna 2003, kun hän osallistui Neste Ralliin ajaen yhdessä kartanlukijansa Juha Revon kanssa sijalle 11. Lisäksi hän suoritti Dakar-rallin Nissanilla vuosina 2003, 2004 ja 2005 sekä VW:lla vuonna 2007. Vuonna 2013 Ari valittiin Viron autourheiluliiton puheenjohtajaksi.

Tänä päivänä Suomen autourheilun ensimmäinen maailmanmestari asuu yhdessä vaimonsa Ritan kanssa Proovencessa ”Ranskan Tuupovaarassa”. Pariskunnalla on neljä lasta: Kim, Ria, Tua sekä Max.