Juha Kankkunen

2.4.1959

Rallin maailmanmestari


Juha Kankkunen on rallin nelinkertainen maailmanmestari, joka saavutti myös kerran MM-hopeaa ja kolmesti MM-pronssia. Hän vei pitkän uransa aikana 23 MM-osakilpailua nimiinsä. Hän on edelleen ainoa maailmassa, joka on saavuttanut maailmanmestaruuden kolmen eri tallin väreissä. Kankkunen voitti Dakar Rallin vuonna 1988 ja Race of Champions -kilpailun vuosina 1988 ja 1991. Miehen nimissä on jäällä tehty nopeusajon maailmanennätys 330.695 km/h, jonka hän ajoi vuonna 2011 Bentley Continental Supersportsilla.

Saavutukset


MM-kulta 1986, 1987, 1991, 1993
MM-hopea 1992
MM-pronssi 1989, 1990, 1994

Juha Kankkunen


Juha Matti Pellervo Kankkunen syntyi huhtikuun toisena päivänä vuonna 1959 Laukaassa sijaitsevan Mannilan tilan maanviljelijäperheeseeen. Hän oli Julia ja Pekka Kankkusen ensimmäinen lapsi, mutta sai pian seurakseen Olli-veljen ja yhdeksän vuotta myöhemmin Timo-kuopuksen.

Juhan lapsuus kului maatalon arkiaskareissa. Hän oli erittäin vauhdikas lapsi, jolle sattui ja tapahtui. Maatalon kasvatin etuihin kuuluivat useat koneet, joista Juha imi innostuksensa moottorien maailmaan. Myös Pekka-isän jääratakilpailulla oli merkittävä vaikutus Juhan autoinnostukseen. Hän seurasi silmät kiiluen jääradan varressa, kun isä kurvaili Taunuksellaan. Vaikka jalat eivät vielä yltäneetkään polkimille, pääsi Juha usein pyörittämään rattia isän sylistä käsin.

Juha oli hyvin määrätietoinen jo nuorena. Vuonna 1963, vajaa 4-vuotias poika veti isänsä ajokypärän päähän ja huudahti ”Juha Matti Pellervosta tulee rallikuljettaja!”.

Juha ajoi aivan nuoresta lähtien kaikilla, mitkä vain liikkuivat moottorin voimalla aina traktoreista mikroautoihin. Pienikokoinen poika pääsi kekseliäisyydellä pitkälle. Sammuttaessaan Fordson-traktoria hän laittoi ensin jalkansa kytkimelle, vaihtoi vaihteen vapaalle ja hyppäsi sitten jarrupolkimen päälle kaksin jaloin.

1960-luvun alkupuolella Juha seurasi kavereidensa Harri ja Henri Toivosen kanssa Äänekoskella isänsä ja Pauli Toivosen ajoa jääradan SM-kisoissa. Pauli ajoi Porschella ja Impillä, Juhan isä Kortinilla. Juha tuijotti autoja herkeämättä. Ihan kuin päivässä olisi ollut jotain maagista, sillä hän ei koskaan unohda tuota hetkeä.

Juha Kankkunen (vas.) oli kiinnostunut autoista yhdessä veljensä Ollin kanssa jo aivan nuoresta saakka. Kuva: Juha Kankkusen arkisto

Juhalla oli lisäksi erittäin korkea kilpailuvietti. Hänen piti voittaa, oli laji mikä vain, ja hän harrastikin useita eri urheilulajeja. Hänen huono häviäjän luonteensa kävi ilmi erityisesti koulun hiihtokilpailuissa.

Kun Juha 11-vuotiaana osallistui jääratakisaan, hän yllätti kaikki. Naskali, joka hädin tuskin näki eteensä ratin takaa, ajoi itsensä Keskisuomalaisen sivuille saakka.

Vuotta myöhemmin Juha voitti ensimmäisen jääratakisansa äitinsä Anglialla. Harjoitus oli tuottanut tulosta, sillä Angliaa oli rääkätty aina niin kauan, kunnes bensa oli loppunut tai jarrut olivat rikki. Siitä saatiin todiste, kun äiti täräytti koulun seinään.

Juha seurasi jo nuorena SM-tasoisten miesten ajoa jääradalla. Kädet kävivät kovasti ratissa ja jarrua pumpattiin ennen mutkia. ”Eihän se nyt voi olla noin vaikeaa. Eikös tuo hoidu ihan yhdellä kädenliikkeellä ja jarrutuksella”, Juha järkeili. Hän alkoi soveltaa omaa taiteellisuuttaan ajamiseen yhdistäen siihen isänsä oppeja.

Juhan ollessa 12-vuotias Pekka-isä osti hänelle ensimmäisen oman auton, vuoden 1959 kuplavolkkarin. Harjoittelu volkkarilla tuotti tulosta ja talvella 1972 Juha laittoi myös isälleen kampoihin jääradalla. He ajoivat GT Cortinalla Mannilan jäälle auratulla kilometrin mittaisella radalla ja ottivat aikaa viiden kierroksen matkalta. Juha voitti peräti viidellä sekunnilla. Pekka ei voinut uskoa tapahtunutta. 150 kilpailua takana ja pikkuinen poika voittaa hänet! Pekka oli tietysti ylpeä pojastaan, mutta kyllä kokeneesta automiehestä hurja tappio vähän pahalta tuntui.

Kun Juha pääsi isän luvalla ennen ajokortin saamistaan osallistumaan Jyväskylän Moottorikerhon jäsenten välisiin kilpailuihin, alkoi hän pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka lahjakas oli. Kilpakumppanit ajoivat SM-tasolla kilpaa ja silti Juha voitti heidät.

Vuonna 1978 ajokortin saatuaan Juha osallistui ensimmäiseen rallikilpailuunsa Ruotsissa, sillä Suomessa hänellä ei ollut mahdollista kilpailla ennen kuin sai 80-lätkän pois. Juha voitti Ford Escortillaan Eskilstunassa ajetun kilpailun oman luokkansa ylivoimaisesti. Kaiken lisäksi hän ajoi vielä yleiskilpailun pohjia ja oli koko kisan yhdeksäs. Kisaajia oli noin 120 ja joukossa koviakin ruotsalaisnimiä. Juha oli riemuissaan tuloksestaan, kun taas kanssakilpailijat raapivat päätään ihmetellen, mistä tuollainen kyky yhtäkkiä tupsahti.

Pian Ruotsin reissun jälkeen Juha pääsi ajamaan juniorikisoja Suomessa. Eskilstunan kisan menestys oli jo kiirinyt ympäriinsä. Tästä huolimatta kukaan tuskin osasi odottaa, että Juha voittaa kaikki kolme rallia. Ruutulippu heilahti ensimmäisenä niin Lahden maastoajossa, Oulunjärven rallissa kuin Varkauden maastoajossakin, josta irtosi vielä yleiskilpailun viides sija.

Tarvittavat pisteet tulivat saman tien täyteen ja Juha pääsi nousemaan yleiseen luokkaan jo heti samana syksynä. Talvikisoihin hän ei voinut kuitenkaan osallistua, sillä hänellä ei ollut varaa talvirenkaisiin.

Juha Kankkusella oli valtava tarve olla kaikessa paras. Kuva: Marko Mäkinen

Yksi Juhan uran kohokodista on hänen ensimmäinen Jyväskylän Suurajonsa – legendaarinen ralli, johon osallistuminen oli pyörinyt hänen päässään aina siitä asti, kun hän jotain osasi ajatella tai ainakin vähintään siitä asti, kun hän pikkupoikana oli reitin varrella seurannut suurmiesten menoa. Lisäksi Suurajot toimivat tuona samaisena vuonna, 1979, alkaneen kuljettajien MM-sarjan osakilpailuna. Juha pääsi siis yhdessä kartanlukijansa Timo Hantusen kanssa näkemään kansainvälisiä kuskeja ja tehdastalleja.

Kuin ihmeen kaupalla Ford Escort RS 2000 -autoa piiskannut Juha onnistui ensikertalaisena ajamaan minimaalisella määrällä varaosia, ensimmäistä kertaa nuotteja kuunnellen ja vielä kaadon kera ryhmänsä toiseksi Peter Geitelin jälkeen. Hän oli myös yleiskilpailun 14:s. Pimeässä sattunut kaato otti Juhaa päähän, ilman sitä hän olisi ollut helposti ykkösryhmän nopein. Fiilis oli silti mahtava. Kokemus oli ollut juuri sellainen kuin hän oli unelmoinut – tai ei, itseasiassa se oli paljon parempi!

Juhan unelma oli aina osallistua Jyväskylän Suurajoihin. Kuva: Juha Kankkusen arkisto

Juhan yksi uran käännekohdista on hänen tutustuminen mieheen nimeltä Timo Jouhki. Itsekin ykkösryhmässä varsin hyvin menestynyt Jouhki oli pannut Juhan nimen merkille jo vuonna 1978, jolloin Juha viiletti hänen edellään Champion-rallissa. Timo oli vuokrannut kisaan uuden, tehdasveroisen Suttonin nelosryhmän Escortin ja oli kovalla pelillään parhaimmillaan toisena Henri Toivosen perässä. Erään pätkän maalissa Timo tiedusteli tilannetta. Hän olisi ollut toinen Toivosen jälkeen, mutta väliin oli ehtinyt sekunnin erolla Juha Kankkunen.
”Kuka helvetin Kankkunen?”, Jouhki oli hämmästellyt. Hänellä ei ollut mitään tietoa koko miehestä, joka kaiken kukkuraksi ajoi vanhalla kakkosryhmän Escortilla. ”Täysi romuhan se auto on!”, Jouhki oli ihmetellyt.  Hän mietti, miten on mahdollista, että joku hänelle täysin tuntematon voi ajaa niin hyvin. Kankkusen nimi jäi kummittelemaan hänen mieleensä.

Suurimman vaikutuksen Jouhkiin teki kuitenkin juuri vuoden 1979 Suurajot, jossa myös hän kilpaili ykkösryhmän autolla. Siellä Juhan hurja maine, useat kaadot ja kovien suoritusten teko vaatimattomilla autoilla olivat levinneet jo muunkin rallikansan tietoisuuteen. Jouhki ymmärsi, että Juha on selkeästi lahjakas, mutta silti Jyväskylän tapahtumat pääsivät yllättämään hänet.

Vuonna 1982 Jouhki päätti lopettaa oman kilpailemisen ja antaa Juhan käyttöön muutamaan talvikisaan kakkosryhmän Lotuksensa sekä kakkosryhmän Escortinsa. Juhan rinnalle hän halusi Juha Piirosen, maailmaa jo nähneen ja kieliä puhuvan ekonomin, josta varmasti tulisi olemaan hyötyä, mikäli Juha joku päivä pääsisi kilpailemaan ulkomaille asti.

Juha osallistui Jämsän Repekka-ralliin tammikuussa. Häntä jännitti niin paljon, että joku oli uskonut häneen ja antanut käyttöönsä 1800-kuutioisesta kakkosryhmän BDA-Escortin, että hän syöksyi jo ensimmäisessä mutkassa penkkaan. Onnekseen hän pääsi jatkamaan, eikä sijoituskaan ollut huono: yleiskilpailun 4. ja kakkosryhmän 3. sija.

Kun Juha sitten Jyväshovin Talvirallissa otti vielä molempien luokkien kakkossijat ja sijoittui myös Oulujärven rallissa toiseksi hätyyteltyään itse Timo Mäkistä, joka sentään ajoi nelosryhmän Escortilla, alkoi Jouhkille valjeta, että Juhasta voisi tulla myös kansainvälinen tähti.

Vuonna 1983 hän ehdotti Juhalle, että tämä osallistuisi Belgian Boucles de Span EM-osakilpailuun. Se olisi juuri oivallinen paikka tehdä läpilyönti, sillä paikalla tulisi olemaan niin tallipäälliköitä kuin sopivia kilpakavereitakin. Samalla Juha saisi myös kokemusta asfaltilla ajamisesta. Juha ja Piironen osallistuvat helmikuiseen ralliin A-ryhmän Mantalla, joka ei ollut oikein mistään kotoisin muihin kilpa-autoihin verrattuna. Yhtäkkiä kilpailun aikana alkoi sataa lunta. Asfalttikisa muuttui lumiralliksi, jossa Juha oli vahvoilla jääratakokemuksensa ansiosta. Juha voitti 58 minuutilla A-ryhmän ja oli yleiskilpailussa tehdaskuskien joukossa kuudes! Läpimurto oli onnistunut!

Vielä saman vuoden aikana Jouhki sai neuvoteltua Juhalle Toyotan tuen kolmeen ralliin Jyväskylän Suurajoihin, RAC-ralliin sekä Norsunluurannikolle. Suurajot oli Turbo-Celican ensimmäinen MM-ralli. Juha saapui maaliin kuudentena nelivetoisten tehdasautojen sekä Markku Alénin ja Pentti Airikkalan takavetoisten Lancioiden jälkeen. Toyotan Björn Waldegård oli samanlaisella autolla 12:s. Huima suoritus ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Toyotan tehdaspäällikkö Ove Andersson oli niin haltioissaan, että tarjosi Juhalle tehdassopimusta kolmeksi vuodeksi alkaen kaudesta 1984. Toyota jätti Monte Carlon ja Ruotsin rallin väliin, koska ei niissä takavetoisella autolla olisi pärjännyt. Juha pääsi osallistumaan neljään MM-osakilpailuun, Portugaliin, Uuteen-Seelantiin, Jyväskylään sekä RAC-ralliin. Hän ajoi testimielessä myös pienempiä ralleja Suomessa sekä muutamia Euroopan mestaruuskisoja. Juhan viereen istutettiin irlantilainen Fred Gallagher, joka aikaisemmin toimi muun muassa Henri Toivosen kartanlukijana.

Alkukaudesta Toyota kärsi lapsentaudeista ja Juha joutui keskeyttämään teknisiin vikoihin. Jyväskylässä Juha onnistui hienosti ollen viidenneksi nopein nelivetoisten ja Lancian 037 -autojen jälkeen. RAC-rallissa Juha rysäytti sumussa yleiskilpailun kolmannelta sijalta pahasti metsään ja joutui pienten vammojen takia sairaalaan. Ensimmäinen vuosi ammattilaiskuskina toi Juhalle 250 matkapäivää ja roppakaupalla arvokasta kokemusta.

Vuoden 1985 Safari-rallissa Juhan tavoitteena oli päästä 5 200 kilometrin rankka koitos maaliin, sen enempää ei häneltä ensikertalaisena voitu odottaa. Kuin ihmeen kaupalla keltanokka kuitenkin ylitti äärimmäisen rankan taiston jälkeen Nairobin pääkadulla sijainneen maalilinjan ensimmäisenä. Rättiväsynyt Juha ei usknut voittaneensa. Häneltä meni asian ymmärtämiseen tovi. Vasta kun hän sai seppeleen kaulaan, hän ymmärsi tapahtuneen.

Juha Kankkunen yllätti kaikki Safari-rallissa. Kuva: Juha Kankkusen arkisto

Suomalaisen maaliin pääsyä vaikeassa rallissa epäiltiin, kukaan, ei edes hän itse, voinut villeimmissä unelmissaankaan kuvitella voittoa. Eihän ensimmäisen osakilpailuvoiton pitänyt tulla vielä tässä vaiheessa, ei etenkään Afrikassa, sillä Safari-rallia ei voi ensikertalainen voittaa. Juha teki sen kuitenkin ensimmäisenä ja samalla nuorimpana. Juuri ennen starttia hän täytti 26 vuotta.

Juhan lentokoneen laskeuduttua Safari-rallin voiton jälkeen Helsingistä Jyväskylään, ihmetteli Laukaan kasvatti, miten kentällä oli niin paljon ihmisiä. ”No onpas porukkaa, taitaa olla Koivisto samassa koneessa”, Juha mietti ja kääntyi katsomaan taakseen, josko hänkin näkisi vilauksen presidentistä. Ihmetys oli suuri, kun hän tajusi kaikkien 1 500 ihmisen odottavan juuri häntä.

Yllättäen Juha vei nimiinsä myös saman vuoden Norsunluurannikon rallin. 50 autokunnasta 42 joutui keskeyttämään ja Juha saavutti ensikertalaisena myös tämän Afrikan haastavan seikkailun voiton. Kukaan muu ei ollut aiemmin onnistunut voittamaan näitä molempia Afrikan osakilpailuja samana vuonna. Peugeotin tallipäällikkö Jean Todt soitti Juhan hotellihuoneeseen Afrikkaan ja pyysi tämän lentämään suoraan Afrikasta Pariisiin. Hän halusi lupaavan nuorukaisen tiimiinsä, josta oli avautunut paikka Ari Vatasen loukkaantumisen myötä. Toyota suhtautui hyvin Juhan siirtoon, sillä tiimillä ei ole tarjota nelivetoautoa, jolla olisi realistiset mahdollisuudet menestyä MM-sarjan kärkikahinoissa. Näin Juha siirtyi Peugeotille, jossa hänen tallikaverikseen tullut Timo Salonen oli juuri voittanut maailmanmestaruuden. Juha nousi huipulle yhtenä maailman kokemattomimmista kuljettajista.

Ensimmäisessä MM-rallissaan Peugeotin ratissa legendaarisilla Monte Carlon teillä Juha kärsi teknisistä ongelmista, kun ensin polttoainapumppu hajosi ja sitten turboletku irtosi. Hän pääsi kuitenkin maaliin viidentenä. Suomalaisittain päivä oli upea, sillä Henri Toivonen, Timo Salonen ja Hannu Mikkola ottivat kolmoisvoiton. Henri saavutti Monte Carlo -rallin voiton tasan 20 vuotta Pauli-isänsä jälkeen. Juha oli aidosti iloinen ystävänsä suorituksesta.

Kauden toisessa MM-rallissa Juha nappasi ensimmäisen voittonsa Peugeotin ratissa Markku Alénin kurvatessa toiseksi. Juha yllättyi voitostaan ehkä kaikkein eniten, mutta Peugeotinkin väki ihmetteli suoritusta. Nuorukainen oli toki palkattu taistelemaan MM-pisteistä, mutta eihän häneltä voittoa vielä tässä vaiheessa voitu toivoa. Nyt Juha johti ajajien MM-sarjaa, jonka kärkiviisikossa kaikki olivat suomalaisia.

Monacon ja Ruotsin rallien jälkeen Juha tunsi hallitsevansa uuden autonsa jo lähes täydellisesti. Ajosta oli tullut vakaampaa ja hän pystyi luottamaan ajokkiinsa täydellisesti. Vaikka Safari-ralli ei mikään huippusuoritus ollutkaan, ei Juha sitä juuri harmittele. Viides sija oli ihan siedettävä autolla, jota ei ole tehty Afrikan kuoppaisille teille ja jota piti vähän väliä parsia kasaan reitin varrella.

Juuri ennen Kreikan rallia Juha sai alleen tuliterän 205:n. Hän vei rallin nimiinsä ja kasvatti MM-pistejohtoaan entisestään. Uudessa-Seelannissa hän nappasi jo kauden kolmannen osakilpailuvoittonsa. Argentiinassa matka kuitenkin päättyi takapyörän jousituksen rikkoontumiseen Juhan ajettua kiveen. Toisella sijalla ollut Alén kavensi piste-eroa.

Juha pääsi juhlimaan voittoja useaan otteeseen Peugeotin ratissa kaudella 1986. Kuva: Juha Kankkusen arkisto

Jyväskylän kotikisassa Timo Salonen ja Juha toivat Peugeotille kaksoisvoiton ja merkkimestaruuden. Alén sijoittui kolmanneksi.

San Remo -rallissa Peugeotit hylättiin kahden ajopäivän jälkeen, kun italialaiset halusivat järjestää Lanciat kärkeen. Tarkastuksessa syyte todettiin turhaksi, mutta kilpailijoiden oli käsketty jo keskeyttää kilpailu. Juha luonnollisesti kihisi kiukusta ja voittajaksi julistettua Aléniakin temppuilu otti päähän. MM-pistetilanne oli yhtäkkiä enää 91-89 Juhan hyväksi.

RAC-rallissa Juha taisteli itsensä kilpailun aikana romuttuneella autolla maaliin. Suomi otti historiallisen nelosvoiton Timo Salosen, Markku Alénin, Juhan ja Mikael Sundströmin ansiosta. Alén siirtyi nyt pisteellä MM-johtoon.

Juha ja Markku lähtivät kauden viimeiseen kisaan Yhdysvaltoihin, vaikka Juha tiesi jo lähes varmasti, että San Remon tulokset tullaan oikaisemaan. Vaikka Markku ehti vielä ennen maalia törmätä peuraan ja lyhentää autoaan hieman, voitti hän kauden viimeisen osakilpailun ja sillä hetkellä myös maailmanmestaruuden. Juha myöhästyi aikatarkastusasemalta kaksi sekuntia mekaanikkojen vaihdettua akkua liian pitkään ja hän sai minuutin aikasakon. Tämän seurauksena hän sijoittui toiseksi.

Markku ehti viikon ajan olemaan maailmanmestari, kunnes FISA kokoontui Pariisiin tekemään päätöksen San Remo -rallin epäselvyyksistä. Päätös kuului: San Remon tulokset oli mitätöity! Juha olikin maailmanmestari ja vielä kaikkien aikojen nuorin sellainen. Juhalta tipahti kyynel poskelle, niin suuri asia hänelle oli saada virallinen tunnustus taidoistaan. Hän oli nyt saavuttanut sen, mihin oli koko elämänsä pyrkinyt. Hän oli vain voinut unelmoida maailmanmestaruudesta. Nyt se oli kuitenkin totta! Maailmanmestaruuden arvostusta lisäsi se, että se oli viimeinen B-ryhmän mestaruus, jonka olisi voinut voittaa lähes mikä tahansa kahdestakymmenestä tehdasautosta.

B-ryhmän kieltäminen johti myös siihen, että Peugeot ei jatkanut enää rallin MM-sarjassa. Juha siirtyi Lancian rattiin ja sai tallikaverikseen Markku Alénin ja Massimo Biasionin.

Kausi 1987 alkoi opetellen paitsi uuden tallin myös uuden auton tavoille. Vakioautoja muistuttavat A-ryhmän autot eivät sen sijaan ole yhtään Juhan mieleen.

Lancia kuitenkin osoitti ylivoimaisuutensa jo kauden ensimmäisessä rallissa. Juha johti rallia puolellatoista minuutilla, kunnes talli käski hänen päästää tallikaveri Biasion ohi. Lanciat ajoivat kaksoisvoittoon Juhan kiehuessa raivosta.

Ennen Jyväskylän rallia Juha johti MM-sarjaa 72 pisteellään. Alénilla pisteitä oli kasassa 60. Heti ensimmäisenä kotikilpailun päivänä Juhan Lancian kaasu hirtti kiinni, kypäräpuhelimet temppuilivat ja kaiken kruunuksi Juha ajoi vielä metsään. Toisen päivän ensimmäisellä erikoiskokeella auton takatukivarsi murtui. Juha nilkutti pätkältä huoltopaikalle. Auto saatiin kuntoon, mutta eroa kärkeen oli jo 11 minuuttia. Hurja takaa-ajo alkoi. Juha ajoi 28 pohja-aikaa peräkkäin. Maalissa hän oli lopulta viides Alénin ottaessa viidennen kotikisavoittonsa.

Kauden viimeisestä ja ratkaisevasta osakilpailusta oli odotettavissa varsinainen jännitysnäytelmä. Biasion johti sarjaa nyt 14 pisteellä ennen Juhaa ja Alénia, joilla molemmilla pisteitä oli kasassa 80. Biasion ei kuitenkaan saisi osallistua RAC:hen, koska oli jo ajanut kaikki seitsemän rallia. Toinen sija riittäisi siis Juhan maailmanmestaruuteen sillä edellytyksellä, että Alén jäisi hänen taakseen.

Heti alussa suomalaiskaksikko kävi tiukkaa taistelua ollen vuorotellen ykköspaikalla. Pian Alén kuitenkin kaatoi autonsa. Kun hän oli toistanut temppunsa vielä kahteen kertaan, ei Lancian jämillä enää ylletty voittotaisteluun. Juha joutui tosissaan keskittymään tuomaan auton maaliin ehjänä. Lopulta hän tervehti ruutulippua ensimmäisenä ja hänet kruunattiin toistamiseen maailmanmestariksi! Kukaan ei koskaan ennen ollut onnistunut voittamaan kahta maailmanmestaruutta peräkkäin. Nyt Juha teki sen viimeisenä B-ryhmässä ja ensimmäisenä A-ryhmässä.

Kauden 1987 Juha Piironen ja Juha Kankkunen pääsivät pokkaamaan MM-kultaa. Kuva: Juha Kankkusen arkisto

Kaudeksi 1988 Juha palasi Toyotalle. Suurin yksittäinen syy vaihtoon oli se, että Toyotalla ollessaan Juha pääsi osallistumaan Peugeotilla Paris-Dakar ja Pikes Peak -ralleihin. Taustalla oli tallipäälliköiden Ove Anderssonin ja Jean Todtin ystävyys. Miehet saivat sovittua kisaohjelmat niin, että molemmat tallit hyötyivät Juhasta. Juha veikin nimiinsä uransa ensimmäisen Paris-Dakar-rallin.

Alkukauden Juha testasi uutta Celica GT-Fouria ja pyörähti 3-litraisella Supralla ottamassa viidennen sijan Safari-rallista. Ensimmäinen kilpailu uudella autolla oli vasta kauden viides ralli Korsikalla toukokuussa. Auto oli nopea, mutta moottori ei kerta kaikkiaan kestänyt. Se pamahteli lähes joka kisassa, Kreikassa jo nuottien teon yhteydessä. Kotikilpailussa Juha oli vihdoin matkalla unelmiensa voittoon, kunnes erikoiskoe 33:lla kotikisan kirous taas iski. Venttiilin lukko hajosi ja putosi männän päälle. Juha joutui keskeyttämään.

Vaikka kaudesta 1988 ei jäänyt käteen muuta kuin 16 hajonnutta moottoria, keskeytys Celica GT-Fourin jokaisessa kisassa sekä Safari-rallin viidennen sijan tuomat kahdeksan pistettä, oli vajaa kisaohjelma tehnyt Juhalle hyvää kahden maailmanmestaruusvuoden jälkeen. Ennen kaikkea hän oli vihdoinkin erittäin tyytyväinen Celicaan, jonka ajettavuus oli nyt ensiluokkainen. Kauteen mahtui myös Paris-Dakarin lisäksi Yhdysvaltojen Pikes Peak -mäkikisa, jossa Juha sijoittui toiseksi Vatasen jälkeen.

Kausi 1989 meni kuitenkin kaikkea muuta kuin Juhan toivomalla tavalla. Hän erehtyi luulemaan, että Celica vihdoinkin toimisi, mutta ei. Auto ei yksinkertaisesti ollut valmis. Häntä turhauttivat jatkuvat keskeytykset. Kisa oli päättynyt kesken seitsemässä rallissa kymmenestä. Paras sijoitus oli Monte Carlon kolmas sija, mutta hänen viimeisimmästä MM-osakilpailuvoitosta oli jo kohta kaksi vuotta! Lancia astui kuviin pelastavana enkelinä, he halusivat Juhan takaisin tiimiinsä ja niin suomalainen solmi sopimuksen italialaistalliin kanssa kesken kauden. Ironisesti Juha ajoi Toyotalle Australiassa kauden ensimmäisen MM-osakilpailun voiton.

Kausi 1990 päättyi kuitenkin hieman eri tunnelmissa kuin Juha oli ajatellut. Hän luuli pääsevänsä tallin vaihdon myötä teknisistä murheista, mutta toisin kävi. Juha oli ollut Lancialla viisi kertaa palkintokorokkeella, mutta kauden päätteeksi saldona oli yksi ainoa voitto Australiasta ja MM-pronssi entisen tallikaverin, Sainzin viedessä maailmanmestaruuden.

Juha Kankkunen saavutti Lancian ratissa maailmanmestaruudet vuosina 1987 ja 1991. Kuva: Marko Mäkinen

Kaudella 1991 Juhan kotikilpailun epäonni vihdoin päättyi. Mies ajoi maaliin ensimmäisenä! Kotikisan voitto oli unelmien täyttymys! Vihdoinkin hän oli pystynyt tarjoamaan katsojille sen, jota he niin monta vuotta olivat odottaneet ja kaivanneet, vähän jopa vaatineetkin. Juha tunsi, kuinka paineet katosivat kertalaakista. Olo oli uskomattoman helpottunut. Samalla Juha oli kuronut eron Sainziin lähes olemattomiin. Pistetilanne oli espanjalaisen hyväksi enää 103-105. Lanciakin ohitti Jyväskylässä Toyotan merkkimestaruuspisteissä.

Juhan itseluottamus oli kohdillaan kotikisan voiton jälkeen. Hän ajoi voittoon Australiassa ja toiseksi Kataloniassa. San Remossa taival päättyi ulosajoon, mutta se ei haittannut, sillä Sainzin onni oli vihdoin vaihtunut vuorostaan epäonneksi. Juha oli onnistunut luomaan paineita ja mies lenteli ulos Australiassa kolme kertaa viiden erikoiskokeen aikana. Juha oli yhtäkkiä siirtynyt johtoon seitsemän pisteen erolla espanjalaiseen. Maailmanmestaruuskamppailu siirtyi kauden viimeiseen osakilpailuun, RAC-ralliin.

Juha pisti RAC-rallissa kaiken peliin. Keli oli erittäin huono, vettä satoi kaatamalla, tiet olivat liukkaat ja näkyvyys huono. Hän ajoi todella hurjasti ja oli syöksyä metsään monta kertaa. Nyt kuitenkin onni oli hänen puolellaan ja kaikki onnistuu riskeistä huolimatta. Samalla oli Sainzin vuoro taistella auton ongelmien kanssa. Lopulta erikoiskoe 28:lla Sainz syöksyi ulos tieltä. Auto saatiin parsittua kasaan, mutta ero oli kasvanut niin suureksi, että mikäli Juha pystyisi pitämään auton tiellä, kruunattaisiin hänet jälleen maailmanmestariksi. Viimeiset neljä erikoiskoetta Juha ajoi täydellisesti ilman virheitä. Hän voitti maailmanmestaruuden ensimmäisenä maailmassa kolmannen kerran! Juha oli onnellinen, mutta todella väsynyt. Juhlien sijaan hän kaipasi nyt ainoastaan lomaa.

Lancia päätti jo alkuvuodesta 1992 ajattaa Didier Auriolin maailmanmestariksi. Ennen San Remon rallia Auriol olikin voittanut kuusi kisaa Juhan ”jäädessä” kolme kertaa suoraan hänen taakseen toiseksi. Yksi luovutusvoitoista tapahtui Suurajoissa, jossa Auriol tuuletti voittajana Juhan tyytyessä kotikisan kakkossijaan. Tallimääräykset kostautuivat kuitenkin lopulta pahimman kerran RAC-rallissa. Sainzin ollessa toisena määrättiin kolmantena ajava Juha pysähtymään ja päästämään Auriol ohitseen. Koko kolmikko oli kolmen MM-pisteen sisällä toisistaan. Maailmanmestaruus ratkaistiin heidän välillään. Auriolin autoon iski kuitenkin sähkövika, eikä pysähtymään käsketty Juha pystynyt enää saamaan Sainzia kiinni. Lancia teki epäonnistuneella taktikoinnillaan todellisen munauksen. Carlos Sainz vei maailmanmestaruuden Juhan pokatessa MM-hopeaa.

Vuonna 1992 rallin MM-sarjassa oli kova kattaus suomalaisia. Kuva: Juha Kankkusen arkisto

Kaudeksi 1993 Juha palasi Toyotan rattiin, jonne tallipäällikkö Ove oli saanut hänet suostuteltua varsin helposti. Talli oli kasvanut merkittävästi muutaman vuoden aikana. Juha ajoi onnistuneen kauden ja jo toiseksi viimeisessä osakilpailussa Espanjan Kataloniassa hänet kruunattiin historian ensimmäiseksi rallin nelinkertaiseksi maailmanmestariksi. Kauden finaalin RAC-rallin voitto yhdessä kartanlukija Nicky Gristin kanssa oli jo Juhan 20:s voitto. Hän ohitti tilastoissa Markku Alénin eniten voittoja saavuttaneena kuskina. Juha oli voittanut kauden aikana viisi osakilpailua kolmen eri kartanlukijan kanssa. Vuosi 1993 ei olisi voinut päättyä paremmin. Maailmanmestaruuksien lisäksi Juhalla oli nyt myös eniten MM-pisteitä ja MM-voittoja kuin kellään toisella maailmassa. Mies sai tunnustusta myös presidentti Martti Ahtisaarelta, joka kutsui Juhan ja Pirjon itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Juha oli jo toistamiseen presidentin linnan kutsuilla. Edellisvuonna hän ei päässyt osallistumaan kiireidensä takia.

Vuosi 1994 alkoi niin ikään juhlien merkissä, kun Juha kruunattiin tammikuussa vuoden parhaaksi urheilijaksi. Myös kilpakausi lähti Juhan osalta käyntiin loistavasti. Hän tunsi olevansa elämänsä vedossa ja siitä todisteena olivat toinen sija Monte Carlon avauskisasta sekä voitto Portugalista.

Epäonneakin kauteen mahtui. Safarirallissa Juhan Toyota töksähti keskellä tietä olleeseen hiekkatöyssyyn juuri kun auton nopeus oli suoralla 187 km/h. Auto kääntyi nokalleen ja teki viiden kuperkeikan sarjan ilmassa kunnes 170 metrin jälkeen syöksyi keula edellä hiekkaan lyhentyen puolitoista metriä. Juha joutui uransa pahimpaan onnettomuuteen. Hänen nilkan nivelsiteet repeytyivät ja rintakehään tuli pieniä murtumia. Myös Nickyn olkapää murtui onnettomuudessa. Kauaa ei parivaljakko kuitenkaan ehtinyt toipua ja niinpä Korsikan MM-ralliin auton penkkiä jouduttiin laittamaan eteenpäin, jotta Juha ylettyisi kivuttomammin vaihtamaan vaihteita. Kivuista huolimatta Juha ajoi neljäksi.

Kausi sujui tappavan tasaiseen tahtiin. Juha ei yltänyt voittoihin, mutta taisteli aivan kärjen tuntumassa. Kauden päätteeksi Juhan tallikaveri Didier Auriol kruunattiin maailmanmestariksi Juhan pokatessa MM-pronssia. Toyota otti toistamiseen sekä merkki- että kuljettajamestaruudet.

Kausi 1995 sujuu hienosti Juhan osalta ja hän oli vakiovieras palkintokorokkeella. Katalonian rallin jälkeen FIA teki ratsian ja tarkisti Auriolin Toyotan. Auton turboahtimen ilmansaantia rajoittava venttiili paljastui sääntöjen vastaisesti liian suureksi ja on näin ollen oli syytä epäillä sen kasvattaneen moottorin tehoja. Auriol hylättiin heti. Lopulta FIA päätti, että Toyota Team Europe suljetaan MM-sarjasta vuodeksi pois. Samalla myös Juha, Auriol ja Armin Schwarz menettivät kaikki kauden 1995 MM-pisteensä. FIA myönsi, ettei heillä ollut todisteita siitä, että kuskit olisivat olleet tietoisia vilpistä. Juhan taisto viidennestä maailmanmestaruudesta katkesi dramaattisesti ennen kauden viimeistä osakilpailua. Juha oli täysin järkyttynyt uutisesta. Eniten miestä harmitti se, ettei hänellä ollut mitään tekemistä koko jutun kanssa. Hän, sekä suurin osa Toyotan tiimistä Ove Andersson mukaan lukien olivat autuaan tietämättömiä insinöörien tekosista Japanissa.

Juha Kankkunen kisasi useana vuonna Toyotan väreissä. Kuva: Juha Kankkusen arkisto

Vain muutama tunti FIA:n päätöksen jälkeen Juhan managerin, Mike Greasleyn puhelin alkoi soida. Juhaa kosittiin niin Fordille kuin Subarullekin, mutta hän päätti jäädä Toyotan palkkalistoille, sillä hänelle luvattiin seuraavaksi vuodeksi kuudesta kahdeksaan rallia ajettavaksi Toyotan maahantuojien kautta. Juha odotti myös innolla uutta Corollaa, koska tiesi sen olevan huippuauto.

Kaudelle 1996 Toyotan yksityiskuskiksi siirtynyt Juha ajoi Ruotsin rallissa paikoin kärjessä. Lopulta hän sijoittui monien ongelmien jälkeen neljänneksi. Rallin jälkeen FIA ilmoitti, että talli oli toiminut liian ammattimaisesti. Toyotan Japanin pääkonttori säikähti mahdollisia lisäharmeja ja lopulta Juhan kilpailuohjelma lyhennettiin entisestään. Suomalainen pääasiassa kehitti Corollan uutta Kit Car -ralliversiota. Hän pääsi ajamaan Ruotsin rallin lisäksi ainoastaan Indonesian rallin sekä Suurajot, joihin hän osallistui Toyota Finlandin ilmoittamana vanhalla Celicalla. Tommi Mäkinen ajoi kolmanteen Suurajojen voittoonsa, Juha nappasi hopeaa ja Jarmo Kytölehto taisteli itsensä kolmanneksi ennen Marcus Grönholmia.

Kaudeksi 1997 Juhan kartturiksi tuli Juha Repo. Toyotan kilpailukiellon ja epäselvien suunnitelmien vuoksi miehet olivat muutaman kuukauden tyhjän päällä, kunnes maaliskuussa 1997 koitti heidän ensimmäinen yhteinen rallinsa Las Palmasissa Toyota Celicalla. Kumpikaan miehistä ei ollut koskaan osallistunut tähän kilpailuun, mutta ensimmäinen yhteinen ralli tuotti kolmannen sijan.

Kun kahdeksan osakilpailua kauden MM-taistosta on ajamatta, Malcolm Wilson soitti Timo Jouhkille ja tiedusteli olisiko Juha saatavilla. Jouhki kertoi, että sopimus Fordin kanssa voidaan tehdä, vaikka Juha olikin vielä Toyotan alaisena. Juha innostui täysillä mahdollisuudesta hypätä taas täysipäiväiseksi rallikuskiksi. Puolitoista vuotta liiallista vapaa-aikaa oli saanut seinät kaatumaan hänen päälleen. Juha matkasi Englannin testien kautta yhdessä Juha Revon kanssa Argentiinan MM-ralliin ennen kuin sopimuksen yksityiskohtia oli edes mietitty. Kaudesta oli ajettu jo kuusi osakilpailua, joten maailmanmestaruustaisteluun Juhasta ei ollut. Hän tiedosti, että hänen päätehtävänsä tallissa oli auttaa Sainz maailmanmestariksi sekä testata ja kehittää autosta paras mahdollinen. Juha sai alleen Ford Escort WRC:n, joka oli kehitetty Ford Escort RS Cosworth -ralliautosta kaudelle 1997 tulleen suurtuotanto-autoihin perustuvan World Rally Car -luokituksen mukaan.

Auto osoittautui todella nopeaksi ja näppäräksi. Ajaminen oli huomattavasti helpompaa kuin Toyotalla ja Juha harmittelikin mielessään, ettei vaihtanut tallia jo aiemmin. Ajaminen Fordin ammattilaistallissa oli sitä paitsi pikkupoikana hänen haaveensa, jonka hän ei koskaan uskonut toteutuvan. Kyseisellä merkillähän Juha aloitti uransa hajotettuaan ensin muutaman äitinsä Fordin. Hän oli siis palanut nyt juurilleen.

Ensimmäinen ralli Argentiinassa meni totutellen autoon. Silti Juha jakoi parhaan ajan heti ensimmäisellä pikataipaleella Sainzin ja McRaen kanssa. Pikkuhiljaa Juha alkoi kuitenkin jäädä ja 16 pikataipaleella hän joutui keskeyttämään viidenneltä sijalta iskunvaimentajan pultin petettyä. Keskeytyksestä huolimatta Juha nautti taas ajamisesta. Pitkä tauko oli tehnyt hyvää.

Kreikan Akropolis-rallissa Juha oli jo kovassa vauhdissa ja selkeässä johdossa, kunnes Ford määräsi hänet päästämään Sainzin ohitse. Talli nappasi historian ensimmäisen voittonsa lisäksi kaksoisvoiton. Argentiinan ja Kreikan rallit todistivat, että Juha oli pitkän tauon jälkeen taas iskussa. Jopa tallipäällikkö Wilson oli hieman ihmeissään, vaikka toisaalta tiesikin, ettei kuskista tule nelinkertaista maailmanmestaria, jos hän ei tiedä miten autolla ajetaan. Myös Juha viihtyi Fordilla erityisen hyvin ja oli sitä mieltä, että Malcolmin puhelinsoiton myötä hänen elämänsä alkoi uudelleen. Kauden päätteeksi Juha sijoittui MM-sarjan neljänneksi, vaikka ajoikin vain kahdeksan kilpailua. Liikutuksen kyyneleet hänen silmiinsä sai kuitenkin Tommi Mäkinen, joka saavutti maailmanmestaruuden jo toistamiseen.

Kaudella 1998 Juha oli valmis taistelemaan maailmanmestaruudesta Fordin puikoissa. Auton tekniset viat kuitenkin vaivasivat edelleen. Kesken kauden Subaru lähestyi Juhaa. Se halusi suomalaisen riveihinsä, sillä talli tarvitsi kipeästi Juhan kokemusta ja taitoa säätää ajokeista voittaja-autoja. Juha allekirjoitti sopimuksen ja siirtyi talliin sijoituttuaan Fordilla loppupisteissä jälleen neljänneksi.

Toukokuussa 1999 Juhaa pyydettiin jättämään Korsikan ralli väliin ja testaamaan auto viimeisen päälle kuntoon Argentiinan ralliin. Subarua oli koko alkukauden vaivanneet tekniikkaongelmat ja tallille oli annettu kahden rallin mahdollisuus. Jos tulosta ei tulisi, vetäytyisi Subaru pois ralliteiltä kauden lopussa. Juha oli tunnettu taidoistaan säätää auto parhaimmilleen ja nyt talli laskikin sen varaan. Juha ajoi rankan rallin päätteeksi ykkösenä maaliin! Voitto oli Subarun ensimmäinen Argentiinassa, Revon ensimmäinen kautta aikojen ja Juhan ensimmäinen sitten vuoden 1994. Kaiken lisäksi Richard Burns toi Subarulle kaksoisvoiton. Tallin menestys tuli parhaimpaan mahdolliseen aikaan, sillä sen rallitaipaleen uskottiin jo olevan ohi.

Jyväskylän MM-rallissa, lähes 15 vuotta ensimmäisen osakilpailuvoittonsa jälkeen, 40-vuotias Juha nousi jälleen korkeimmalle korokkeelle. Voitto oli hänelle kotikilpailun kolmas. Juhan vuoden 1999 saldo oli MM-sarjan neljäs sija. Tommi Mäkinen otti itselleen neljännen perättäisen maailmanmestaruuden. Nyt kaverukset olivat ainoat nelinkertaiset rallin maailmanmestarit.

Vuoden 2000 Australian osakilpailun myötä Juhasta tuli ainoa maailmassa, joka oli osallistunut 150 MM-osakilpailuun. Hän oli Didier Auriolin kanssa ainoa edelleen kilpaileva kuski, joka oli aloittanut uran jo 1970-luvulla. Subaru ei nähnyt kokemusta kuitenkaan vahvuutena, vaan halusi tehdä tiimilleen nuorennusleikkauksen seuraavaksi kaudeksi. Talli palkkasi 25-vuotiaan Peter Sohlbergin ja 24-vuotiaan Marko Märtinin vedättäen ilmoitusta, ettei aio uusia sopimusta Juhan kanssa mahdollisimman myöhään. Talli piti häntä liian kovana kilpailijana ja onnistui näin pelaamaan Juhan pois muilta talleilta, jotka olisivat olleet kiinnostuneita suomalaisesta. Juha ja Repo jäivät kahdeksannen MM-sijan siivittämänä tyhjän päälle kaudeksi 2001.

Pian kuitenkin edellisvuonna MM-debyyttinsä tehnyt Hyundai ilmaii kiinnostuksensa suomalaiseen ja palkkasi Juhan kehittämään autoaan. Kokenut suomalainen oli erittäin arvokas tietopankki aloittelevalle tallille ja Juha sai taas kehitystyöstä itselleen motivaatiota. Kausi 2002 olikin tuloksellisesti yllättävän hyvä vuosi tallille. Kaikki kunnia tuloksesta kuului Juhalle. Hyundai oli ennen hänen tuloaan kilpaillut sijalla 15, kun se nyt suomalaiskaksikon myötä ajoi jo sijalla viisi. Voittajaksi siitä ei vielä ollut, mutta pisteille Juha ajoi usein. Mutta juuri kun auton kanssa oltiin pääsemässä oikeille uomille, selvisi, että tallipäälliköllä oli mennyt omat ja tallin rahat sekaisin. Budjetti oli käytetty, eikä Hyundai enää jatkanut rallitaivaltaan. Juha olisi ollut halukas ajamaan vielä vuoden pari, kun uusi autokin oli tulossa. Hän olisi ehdottomasti halunnut nostaa tallin kärkikamppailuun. Hyundain lopettaminen oli Juhan mielestä sääli, mutta toisaalta hän alkoi itsekin olla väsynyt.

Lähes 20 aktiivivuoden, noin kahden miljoonan kilpailukilometrin, 161 MM-osakilpailun, 23 MM-osakilpailuvoiton, MM-hopean, kolmen MM-pronssin sekä neljän maailmanmestaruuden jälkeen Juha Kankkusen rallitaival oli tullut tiensä päähän.

Alkuvuodesta 2007 Juha teki uuden maailmanennätyksen jääradalla. Hän ajoi Bentley Continental GT -autolla Itämerellä 331 km/h keskinopeuden ollen 321,6 km/h. Vuonna 2011 hän paransi omaa ennätystään Bentley Continental Supersportsilla lukemiin 330.695 km/h.

Vuonna 2009 Juha täytti 50 vuotta. Samalla tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun hän ensimmäisen kerran osallistui Suurajoihin Fordillaan. Juhliakseen merkkitapahtumaa Juha osallistui vuoden 2010 Neste Ralliin, joka samalla oli Jyväskylän rallin 60-vuotisjuhlaralli. Kahdeksan vuotta edellisestä Neste Rallistaan Juhalla ei ollut suuria odotuksia menestymisestä. Autot olivat myös muuttuneet paljon eikä Juha ollut testannut moderneja ralliversioita, mutta hän toivoi kuitenkin Ford Focus WRC:stä löytyvän ratti ja renkaat.

Yleisöä kerääntyi erikoiskokeiden varsille kuin vanhoina hyvinä aikoina ja Juha sekä hänen kartturinsa Juha Repo todella tunsivat koskettavan kannustuksen ralliviikonlopun jokaisena hetkenä. Erikoiskoe toisensa jälkeen Juha ajoi kovempaa ja kovempaa ja hän nautti enemmän ja enemmän. Hän voi paremmin kuin vuosiin, hän teki jotain, mitä hänen oli tarkoituskin tehdä ja hän ei voinut muuta kuin hymyillä. Juha ajoi virheettömän rallin ja ylitti maalilinjan lauantaina kahdeksantena ollen toiseksi paras suomalainen voittajan Jari-Matti Latvalan jälkeen. Juha oli innoissaan kuin pikku poika. Hän oli onnellinen, että pystyi vihdoin päättämään menestyksekkään ralliuransa arvokkaasti.

Mestari teki paluun – mutta vain hetkeksi.

“Päivääkään en vaihtaisi pois”, toteaa rallin nelinkertainen maailmanmestari Juha Kankkunen. Kuva: Nita Korhonen

Tänä päivänä Juha pyörittää Juha Kankkunen Driving Academya Kuusamossa. Vuodesta 2004 toiminnassa ollut ajoharjoittelukeskus tuo turisteja ympäri maailman rallilegendan oppeihin. Juha on tyytyväinen elämäänsä, joka on rauhoittunut merkittävästi aktiivivuosista, mutta joka pitää sisällään edelleen ajamista – sitä hän ei koskaan tule jättämään.

Teksti lyhennetty kirjasta Juha Kankkusen tie / Nita Korhonen, 2008