12.09.2017

Sanna Kärkkäisen blogi : Syysterveiset sairastuvalta – Ylirasitus pitää ottaa tosissaan

Sanna Kärkkäinen Kuva: Nita Korhonen

Syyskuu. Kesäkausi lähenee loppuaan. Mestaruudet eri lajeissa alkavat ratkeamaan, ja sitä myöden pahin kisakiire helpottamaan.

Naisten enduron Suomen Cup -mestaruus tuli allekirjoittaneen palkintokaappiin elokuussa, kun sarjan toinen ja samalla viimeinen osakilpailu ajettiin Vihdissä Nummelan Nostotalkoiden merkeissä 12. elokuuta. Nostotalkoita ei juuri ollut, mutta hyvin perinteistä suomalaista enduroa kylläkin.

Seuraavana päivänä kilpailusta menin lääkärin juttusille ja röntgeniin. Sormeni oli ottanut niin kovin kipeää, ja halusin varmistaa, ettei mikään olisi hajalla. Murtumia ei löytynyt, mutta käsikirurgin arvio tilanteesta vielä tarvittiin. Seuraavana tiistaina pääsinkin kirurgille, joka määräsi, että peukalo tuettaisiin lastalla, ja illalla vielä magneettikuvissa varmisteltaisiin vamman todellinen laajuus.

Keskiviikkona sain soiton tuloksista, jonka mukaan peukalo vaati leikkausta. Diagnoosina oli “hiihtäjän peukalo” eli peukalon taittuessa rajusti nivelsiteet olivat revenneet totaalisesti. Toimenpide suoritettiin 23.8., ja samana päivänä pääsin kotiin lepäilemään.

Käsi oli kipsissä kaksi viikkoa, ja kipsi vaihdettiin 6.9. lastaan. Samalla sain pienen liikutteluluvan sormelle. Lastahoitoa on alustavasti pari viikkoa, jonka jälkeen kuntoutus alkaa kunnolla. Kaiken kaikkiaan joudun olemaan pyörän päältä pois 2,5-3 kuukautta.

Kuva: Sanna Kärkkäinen

Kausi on ollut huono, mikä on sanomattakin selvää. Suomessa pystyin ajamaan voittoihin, hieman yllättäenkin vähäisen treenimääräni takia, mutta päätavoitteeni – MM-sarja – jäi vajaaksi.

Talvella treenasin todella paljon ja samaan aikaan kävin töissä. Koitin hoitaa kaikki mahdolliset valmistelut muun muassa Päijänteen Ympäriajoa ja sitä seuraavaa kolmen viikon Espanjan treeni- ja kisareissua varten. Maaliskuussa minut vakinaistettiin töissä, ja olin melkein koko huhtikuun poissa töistä. Espanjasta palattuamme takaisin Suomeen menin töihin suoraan laivalta. Töissä minulle tuli kerralla hirvittävä vastuu kollegan jäädessä pois töistä pitemmäksi aikaa. En osannut kaikkia tarvittavia asioita ja jouduin tekemään aikamoisen työn itse oppimalla. Aloin väsyä stressin takia.

Äitienpäivänä ihmettelin ensimmäisen kerran, kun väsyin ajaessa. Ajattelin, että se oli vain hetkellistä, mutta sama vain jatkui. Treenejä jäi välistä. Ajattelemattomana menin vielä ajamaan parit kisat, kun ajattelin, että kuvittelen vain kaiken. Palo ajaa oli vain niin kova.

Sanna Kärkkäinen saavutti tällä kaudella naisten enduron Suomen Cupin mestaruuden, mutta sillä oli hintansa. Kuva: Ville Lehtonen

Yksi asia ylikunnosta/ylirasituksesta on mainittava: sitä ei aina oteta tosissaan. En ottanut aluksi itsekään, koska asia oli vaikea myöntää itselle, mutta nyt ymmärrän tilannetta paremmin. Kohtasin tilanteita, joissa ylirasitusta vähäteltiin. Jos harrastaja sanoo, ettei kunto kestä, niin mielestäni se on ok ja ymmärrettävää, mutta jos urheilija, jona itseäni pidän, sanoo, ettei kunto kestä, niin silloin jotain on oikeasti pielessä.

Pieni vinkki yleisesti: Ylirasitus on hyvin kokonaisvaltainen eikä tarkoita vain fyysistä kuntoa. Henkinen kantti on yleensä myös väsynyt ja tilannetta ei helpota se, että urheilijalle nauretaan..

Olen tehnyt huonoja valintoja tänä vuonna, mutta se kuuluu elämään. Jos olisin ollut hieman viisaampi, niin olisin jättänyt ainakin Vierumäellä järjestetyn kolmen tunnin Cross Country -kisan ajamatta. Siitäkin huolimatta, että voitin, mutta olin aivan totaalisen kuollut tuon kisan jälkeen.

Sanna Kärkkäinen lukeutuu Suomen kovimpiin nais-offroad-kuskeihin. Kuva: Hanna Mertsalmi

Kesäkuussa pari viikkoa Vierumäen kisan jälkeen ajoin vielä eräänlaisena testinä Räyskälän Enduro Sprintin, jonka jälkeen jouduinkin jäämään pois töistä hetkellisesti. Nukuin vähintään yhdeksän tunnin yöunet ja pari kertaa päivässä noin tunnin päiväunet. Valveillaoloajan tunsin itseni zombiksi ja hiuksetkin irtoilivat päästä.

Unkarissa juhannuksena ollut enduron naisten luokan toinen MM-osakilpailu sai jäädä. Pidin taukoa muutaman viikon, mutta en tarpeeksi. Nyt kaiken kirsikaksi rikoin sormeni harmittomassa kaatumisessa. Jos jotain hyvää, niin ainakin nyt on pakko levätä. Vielä iski päälle jokin syysflunssa, ja olo on sen mukainen.

Vaikka kausi on mennyt penkin alle, niin on myös ollut hyvääkin. Kesän aikana jouduin olemaan paljon pois pyörän päältä ylirasitustilan takia. Kun tauon jälkeen kävin koittamassa ajamista, niin minulla oli aivan mielettömän hauskaa! Kokeneempien kanssa juttelin tästä tuntemuksesta, ja he kertoivat, että aikanaan, kun he olivat tosissaan ajaneet kilpaa ja treenanneet, niin helposti ajaminen alkoi maistua puulta. Tärkeä seikka siis unohtui – ajaessa tulisi aina pitää hauskaa. Toki välillä on vaikeita päiviä, mutta pääsääntöisesti kuitenkin tulisi olla kivaa.

Ylirasitustila aiheutti sen, etten jaksanut pitkiä pätkiä, niin treenasimme paljon tekniikkaa ja se näkyi positiivisesti ajamisessa niin Nummelan Nostotalkoissa kuin myös naisten Suomen Cupin ensimmäisessä osakilpailussa heinäkuussa.

Ihminen on erehtyväinen. Oma kova halu ja palo kehittyä ajaa niin paljon eteenpäin, että asioita ei tule aina ajateltua joka kantilta. On helppoa vähätellä huonoa oloa ja puhua itselleen sen olevan vain hetkellistä. Olen nyt kesän aikana koittanut tajuta, että minun on pakko olla armollisempi itselleni. Ei kukaan ole kone, en minäkään. Olen osittain itse ajanut itseni tilanteeseen, jossa olen. Jotta voi kehittyä, on myös levättävä. Olen opetellut nyt kuuntelemaan itseäni enemmän ja jatkossa minun täytyy myös pohtia uusiksi suhtautumistani treenaamiseen. Kiitän samalla niitä ihmisiä, jotka ovat avanneet ajattelumaailmaani keskusteluilla tilanteestani ja pysyneet tukenani tällä kaudella.

Uskon, että asioilla on tarkoituksensa ja niin myös tälläkin. Jos on jotain huonoa, niin on myös hyvääkin. Mikä myös on varmaa, niin minun ajamiseni eivät lopu tähän, enkä myöskään aio lannistua. Pidän mieleni positiivisena, ja nyt hoidan itseni kuntoon, sormeni vetreäksi ja kohta taas painellaan pitkin metsiä!

Sanna Kärkkäinen on suunnannut katseensa jo tulevaan. Pian hänet nähdään taas tositoimissa – sitä ennen kuitenkin kerätään voimia. Kuva: Hanna Mertsalmi

Sanna Kärkkäinen

Enduron Euroopan mestari Sanna Kärkkäinen lukeutuu Suomen kovimpiin offroad-kuljettajiin. Vuonna 2016 hän kisasi enduron MM-sarjassa sijoittuen lopputuloksissa neljänneksi. Tänä vuonna hän joutui jättämään sarjan kesken.
Saavutukset:
2017 Enduron Lady Cup 1.
2016 Enduro MM 4:s.
2015 Enduro EM-kulta ja naisten EM-joukkuekulta
Cross Country Suomen cup 1.
Enduro lady cup 1.
SuperEnduro MM 4:s.
Motocrossin naisten liigamestari 2009-2014.
2013 enduron EM-hopea ensimmäisellä kokonaisella endurokaudella.
2012 ensimmäisenä suomalaisena naisena motocrossin MM-sarjassa pisteille. Paras eräsijoitus 9:s. Tiimi KTM motorsport Finland ja pyörä KTM 250 EXC-F.
Kerho: Vantaan Moottorikerho

Tutustu kirjoittajaan