06.11.2018

Moottorikelkkailija Veera Virtasen blogi: Matka urheilijaksi on haastava

Veera Virtanen (oik.) on treenannut tulevaan moottorikelkkakauteen Jatta Sipolan johdolla. Kuva: Veera Virtasen Tiedotus

Viime kautta kohden mennessä en edes osannut kuvitella minkälainen talvi tulossa olisi. Ajatus oli hakea töihin Rovaniemelle, jotta pystyisin keskittymään kelkkailuun täysillä. Siinähän sitten kävi niin, että ne työt ottivat vallan ja loppujen lopuksi vuodenvaihteessa olin täydellisessä burnout-pisteessä. Olen nimittäin niin töissä kuin radalla se, jonka täytyy olla porukan paras ja suorittaa kaikista parhaiten. Joskus suuri kilpailuvietti puree omaan nilkkaan kummassakin paikassa. Nyt kun miettii taaksepäin, ei lähtökohdatkaan olleet kunnossa kesätreenien puutteen takia. Viime kauden kilpailut päätin ottaa kokemuksena tulevaa kautta varten. Kääntää kaikki kaatumiset ja epäonnistumiset voimaksi tehdä kovempaa töitä, jotta olisin valmiimpi ja vahvempi.

Ensimmäinen askel oli löytää valmentaja, jonka kanssa synkkaa ja joka jaksaisi paneutua lajin vaativiin fyysisiin ominaisuuksiin. Jatta Sipola löytyi tavallaan todella helposti, hän oli poikaystäväni vanha kaveri. Yhteistyö aloitettiin huhtikuun alussa. Homma lähti luistamaan alusta asti todella hyvin, yhdeksi päätavoitteeksi asetettiin painon pudottaminen. Itse asetin ensimmäiseksi tavoitteeksi 12kg, onhan se nyt selvää, että itsensä liikuttaminen kelkan päällä on huomattavasti helpompaa kevyempänä. Treeni luisti hyvin koko kesän, viihdyin salilla, pyörän selässä ja juoksulenkkarit jalassa. Homman yksi tärkeimpiä tukipilareita oli opetella syömään niin kuin urheilija. Tässä kohtaa on hyvä kiittää Pekkaa, joka kotona potki minua ruokailujen kanssa. Olen todella paljon herkkujen ja makean perään, päätin kuitenkin haluavani onnistua tässä projektissa enemmän kuin yhtään karkkipussia. Tuli vappu, juhannus, kesäfestarit ja muut juhlinnat. Katselin somesta kuvia ystävien juhlinnasta ja mietiskelin miten hyvältä krapulapäivien pitsat ja burgerit näyttivät. Totta kai minullakin oli päiviä, kun sain syödä hyvää, mutta ne oli suhteutettu putoavan painon määrään. Kyllähän multa paljon kyseltiin kesällä, miksen muka voisi lähteä ”ryypylle”. Totesin vaan, etten halua pilata treenejäni turhanpäiväisellä juomisella. Juhannusaattonakin lähdettiin Pekan kanssa parin tunnin reippaalle pyörälenkille.

Veera Virtanen. Kuva: Kimmo Kaltiokumpu

Onhan siinä välillä sovittamista, kun treenikalenterissa lukee päivälle kaksi treeniä ja töihinkin oli vielä selvittävä. Se kuitenkin palkitsee, kun huomaa tuloksia ja kehitystä. Joka kerta kun meinasin luovuttaa, muistin kaikki kaatumiset ja muut epäonnistumiset viime talvelta. Hyvänä esimerkkinä lenkki, jonka teimme Pekan kanssa viime syksynä 60 minuuttiin ja minä puuskutin kävellen perässä. Nyt sama lenkki menee meiltä 45 minuuttiin ja minultakin juosten. 12 kilon painonpudotus saavutettiin elokuun puolessa välissä.

Nälkä ja into saada tuloksia tuottivat myös kesän ensimmäisen kunnon takaiskun. Yksi rutiinikeskiviikkopäivä salilla yksin huhkiessani sain olkapään sijoiltaan. Tuloksena olkapään rustorenkaan repeämä, joka operoitiin Turussa, Mehiläinen Neo:ssa. Kirurgina toimi alansa huippu ortopedi Juha Ranne, vielä kerran iso kiitos Juhalle ja koko muulle henkilökunnalle loistavasta palvelusta.

Nyt leikkauksesta on aikaa kuusi viikkoa ja olkapään kunto on todella positiivinen. Aloitin juuri fysioterapian Rovaniemellä Jari Alamäen kanssa. Jatta kulkee mukana fysioterapiassa, näin saadaan paras mahdollinen todennäköisyys nopealle ja huolelliselle paranemiselle. Onhan tämä muuttanut alkuperäisiä treenisuunnitelmia todella paljon, mutta se on tehty, mikä on pystytty. Aluksi meinasin hieman lannistua, kun luulin kaiken kovan työn menneen hukkaan, mutta kelkan päälle saa kuulemma mennä jo vuodenvaihteessa. Siihen asti tehdään fysiikkaa astetta kovemmalla temmolla ja otetaan vielä viisi kiloa pois aikaisemman 12 kilon lisäksi.

Yhteenvetona voin sanoa, etten ole aikuisiällä koskaan ollut näin hyvässä kunnossa. Olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa talveksi? En varmasti ole. Mutta sen tiedän, että tuleva talvi tulee olemaan paljon helpompi kuin edellinen. Ajamiseen täytyy löytää vielä paljon asioita, luotto uuteen kelkkaan ja alustaan on tällä hetkellä todella kova ja olo odottava. Muille annetaan varmasti etumatkaa vielä olkapään takia, mutta nälkä oppia ja menestyä on kova.

Parikkalassa helmikuun puolessa välissä nähdään, mihin rahkeet riittävät.

-Veera

Veera Virtanen

Syntynyt: 26.1.1989 Turussa
Asuu: Turku / Rovaniemi
Edustaa: Lapin Moottorikelkkailijat
Tiimi: Team Loukko
Ajanut kilpaa: 16 vuotta autolla / 3 vuotta kelkalla
Harrastukset: Kuntosali, Salibandy ja koirat Waldo, Wilma sekä Walma.
Kuljettajana: Periksiantamaton, fiksu ja itsekriittinen
Idolit: Isä Tapio Virtanen, Kimi Räikkönen ja Michael Schumacher

Tutustu kirjoittajaan